Joulustrategioita

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kohta on taas kesä, lämpimin terveisin Unto ja Maija

Tuollainen joulukortti löytyi mummini joulukoristeista. Unto ja Maija olivat ihanat mökkinaapurimme, joiden kanssa minäkin olen lapsuuteni kesät viettänyt. Nyt he kaikki ovat jo kuolleet; Mummi, Unto ja Maija. Onneksi minulla sentään on mummini liikuttavat joulukoristeet pienessä laatikossa.

Naapurin rouvan kanssa tuli paranneltua maailmaa puoli neljään tänä aamuna, hehehee, ja se on hieman verottanut tätä päivää. Mutta oikeastaan mukava niin, koska kerrankin olen nukkunut vauvan kanssa päikkäreitä ja vain hiippaillut verkkaisesti kotona, eli chillaillut. Iltapäivällä kaivelin joulukoristeet esille ja kiikutin vauvaa sitterissä paikasta toiseen.
Mitään suurta joulufiilistä ei edelleenkään tullut. Jostain koristeista tuli ihania muistoja. Kaikkia niitä muistoja vaivaa vain haikeus! Miksi ihanat muistot ovat niin usein haikeita?
Mutta joulustrategiani muodostui juuri silloin...

Muista teistä en tiedä, mutta meillä ainakin on lähes vaatehuoneellinen täynnä joulukoristeita. Niitä, kuten kaikkea muutakin, on aivan liikaa. Joten nyt pidän vain kaikki ne koristeet, joista tulee jokin muisto ja tuntemus. Kaikki muu tauhka saa mennä! Noiden jäljelle jäävien koristeiden lisäksi meidän joulun avaimet ovat: hyasintit, amaryllikset, ruusut, kynttilät, joulumusiikki, punaviini ja ihmiset. Ei ihminen lopulta kuitenkaan paljoa tarvitse! Valitsemani koristeet laitan uskollisesti joka joulu esiin ja toivon, että pojille tulee sitten sama haikean nostalginen fiilis, kun he niitä toivottavasti joskus kaivavat esiin minun jo puskiessa nokkosta ;)

Niinpä Dubaista ostetut koristeet saavat pääosin jäädä. Siellä vietetyt vuodet olivat kuitenkin iso ja merkittävä osa meidän perheen elämää. Laatikosta niitä nostellessa muistin mistä ne on ostettu ja kenen kanssa. Myös monta ihanaa joulumuistoa on reissulta jäänyt.

Kamalan ruma Ikean tuikkukoriste saa jäädä, koska se on ensimmäinen itse ostamani joulukoriste ensimmäiseen omaan kotiin.

Villeroy& Bochin Pretzel house-tuikkulyhdystä tulee sen sijaan aina eräs ystävä mieleen (terkut, jos luet) ja hänen kanssaan juodut Toffee Nut Latet sekä kaikki muut latet ja muffinssit. Jää ehdottomasti ja rukoilen, ettei se koskaan hajoa!

Viime jouluna Augustin huvilasta ostetut koristeet saavat jäädä, koska niistä tulee myös monia hauskoja muistoja mieleen. Ääneen oikein naurahdin ajatusta, kun me Hannan kanssa siellä häärättiin ja käytiin ulkona välillä lämmittelemässä, koska ulkona oli lämpimämpi kuin siellä jääkylmässä tallinpäädyssä, hih

Sitten on muutamia ihan vain esteettisesti kauniita koristeita, jotka saavat jäädä, kuten Pentikin himmeli. Ja muut lähtee!

Nyt asettaudun toiselle sohvalla ja kaivan jonkun leffan esiin. Kuvan pieni herra nukkuu toisella sohvalla hyvin tyytyväisenä.
Arvonta saa jatkua vielä sunnuntaihin, koska arvontatapaa joutuu hieman pohtimaan, kun vastausmäärä on aivan mieletön! Kiitos siitä!!

Muistatteko muuten, kun sanoin katsovani BB:tä sen vuoksi, että erään ystävämme sisarus on siellä. No niin, hän on sitten Esa A, joka on selvinnyt finaaliin saakka. Eli eikös kaikki ruusutapetin lukijat äänestä Esaa voittajaksi?!

Nanna pääsee joulun jäljille

Kiitos ajatuksistanne edelliseen viestiin! Tosi monella oli samanlaisia ajatuksia, kuin itselläni.  Hassua, vaikka kaikki joulut maailmalla odotin sitä-suomi-joulua-sitten-omassa-talossa ja nyt kun se olisi käsillä, se ei vain tahdo löytyä.
Yksi parhaimmista joulufiiliksistä ikinä onkin tullut juuri maailmalla: Ihanan lämmin etelän yö. Iltakävelyllä kaima-ystäväni kanssa säkkipimeällä rannalla ja päätimme kotiinpäin mennessä oikaista erään hotellin pihan läpi, jonka puutarhassa kymmenien palmujen rungot oli valaistu. Tunnetta on vaikea sanoin kuvailla, kun pimeydestä tuli siihen tunnelmalliseen valomereen. Että ei se kyllä aina sitä luntakaan tarvitse, mutta juuri nyt sitä tarvittaisiin kuitenkin. Olen tullut siihen tulokseen, että harmaus ja jatkuva vesisade ovat joulun killerit number one!

Minä jotenkin tykkään lasten leluhurmiosta ja lelukatalogien selaamisesta. Meilläkin on jo monet kuvastot ihailtu ja ihmetelty. "Äiti mä haluun ton, ton, ton, ton ja ton". Lapsi oli myös sitä mieltä, että "ei tuuhaan odoteta joulupukkia, vaan käydään lelukaupahha ihte ohtamahha ne. Hieltä joulupukkikin ne kuitenkin hakee". Yritin tarjota jotain hikistä selitystä joulupukin ja tonttujen Korvatunturin pajasta. Ihan heti tuo ei tuntunut ajatusta ostavan, mutta luulen sen olevan vielä hieman korkealentoista ymmärtää...

Pikkukuusen verran olen availlut joulusesonkia. Ostin siihen vielä eilisellä ostoskeskusterapiareissulla pienet pallot Hemtexistä. Olivat niin söpöt, ettei voinut vastustaa! Tänään ripustelin ne ja nappasin kuvat. Tänä iltana hain Plantagenista muutamat hyasintit ja miniamaryllikset. Viikonloppuna aion tehdä pienen asetelman kukista johonkin kulhoon ja vähän lähempänä joulua käyn kysäisemässä kukkakauppiaaltani, josko hän saisi misteliä jostain.

Viikonloppuna ajattelin muutenkin ensimmäisen adventin kunniaksi kaivella joulukoristeita esille. Jään vauvan kanssa kaksin kotiin, joten saan laatikoita rauhassa penkoa. Ja nyt, vaikka jäänkin yksin, ei tarvitse teroitella leipäveitsiä tyynyn alle. Meille nimittäin asennetaan huomenna hälytysjärjestelmät ja savutunnistimetkin. Sain vielä pummittua niihin muuttoedun, jota meille luvattiin edellisen kotimme myynnin yhteydessä. Silloin meillä oli hälyt ja nyt se tuli ajankohtaiseksi tähänkin taloon. Aah, mikä tunne, kun menen illalla nukkumaan ja voin sängystä täpätä järjestelmän päälle. Se on vähän kuin iltapusu!

Nanna etsii joulua

Aamulla, kun käynnistin koneen, huomasin, että jouluun on tasan kuukausi. Se kummitteli koko päivän mielessä aika pahasti. Tunnustelin itseäni, että onko minulla yhtään joulufiilistä. Ei tuntunut. Olin vauvan kanssa kahdestaan kotona, joten sytyttelin joka ikisen kynttilän. Ei mitään.
Katsoin ulos ikkunasta useita kertoja. Aina vaan vettä. Ei tunnu joululta.
Laitoin mukillisen glögiä. Se ehti jäähtyä kupissa, koska vauva tarvitsi takapuolen siivouksen. En viitsinyt lämmittää sitä enää.
Olin jo virittelemässä Frank Sinatran joululauluja. Peruin kuitenkin suunnitelman, koska ne vaan eivät olisi kuulostaneet hyvältä.

Sisustin. Pyöritin muutamaa mööpeliä ja valaisinta paikasta toiseen. Laitoin pienen kuusentaimen lasipurkissa kaapin päälle. Sytytin lyhtyyn kynttilöitä. Raivasin. Siistin ja lähes raivosin, koska en saanut joulufiilistä tulemaan mistään. En perskeles mistään.
Ensi sunnuntai on ensimmäinen adventti ja jouluradio alkaa. Edes ajatus noista kummastakaan ei saa kulkusia kilisemään päässä.

Kertokaa mistä löydän joulun!?

..niinku asappina..

..vai pitääkö odottaa Penaan asti..?

Ja nyt ei kiitti mitään selitystä mistään sisäisestä rauhasta tai seesteisestä olosta, koska sellaista ei tarvita. Nyt tarvitaan armotonta koristelu- ja ripustelu vimmaa. Tuhotonta glögin tissuttelua, joululauluista iloitsemista, puhtia lahjojenhankitaan, korttien kirjoitteluun (joo, olen todellakin ulkoistanut itse korttien tuotannon tänä vuonna, eikä pienintäkään himoa väkertää mitään, ainoastaan vetää nimi alle). Etsin siis sellaista jouluhysteriaa, ettei tule laahustettua vain ihan seepiana koko joulukuuta. Että voi sitten oikeasti rauhoittua jostain joulunpyhinä. En oo voinut tulla vanhaksi! Onhan muillakin samoja oireita?

p.s. jossain tuolla alempana on edelleen tutustutaan-arvonta. Hetki sitten siellä oli 199 viestiä.. oliskohan jo 200 tullut täyteen. Teitä on ihan hulluna!

Pakko mainostaa

Kermaperunat, lasagne. Mitä möhnäisempi ruoka, sen parempi. Ja sen kamalampi homma putsata vuoka...

Mikämikämaassa me suomalaiset tuskailimme wax paperin kanssa. Yritimme käyttää sitä leivinpaperina huonolla menestyksellä. Lopulta kai lähes kaikki tuotti leivinpaperinsa sukulaisten ja ystävien matkalaukussa Suomesta.
Vasta nyt tajusin wax paperin, eli meikäläisittäin ilmeisesti paistopaperin autuuden. Näin jossain lehdessä mainoksen, jossa kehuttiin sen ominaisuuksia paistamisessa ja kaikessa muussa. Ostin paketin ja olen täysin koukussa! Olen paistanut rasvatta sen päällä lohibiitit ja hyvin toimi. Lohi kun on itsessään niin rasvainen, ettei paljon muuta rasvaa tarvita. Ihan parhaimmillaan se on vuokien vuorauksessa. Pala paperia, jolla vuorataan vuoka. Ruoka vuokaan, uuniin, pöytään, tyhjäksi ja vuoka kevyeen pesuun. Ei palaneita roiskeita reunoilla, ei liottamista, ei jynssäämistä, ei katkenneita kynsiä ja koppuroitunutta nahkaa.
Dinnerpartyihin se on ehkä hiemaan "rahvaan" näköistä, mutta näin kotioloissa must!

Otoksessa viikonloppuna loihdittu lasagne. Paistopaperin päälle tietenkin!

Vaikeneminen ei aina ole kultaa

Saimme raadolta haisevat kirjeet verovirastosta. Kiinteistöveron toinen osa oli meiltä molemmilta maksamatta ja uhkailivat heti vievänsä lähes kansalaisuuden. My mistake - olin ihan rehellisesti unohtanut maksaa ne. Tai oikeastaan elin siinä uskossa, ne maksetaan vasta tämän kuun lopulla. Sitten kävi vielä niin, että toinen karhukirjeistä katosi. Se vain otti ja katosi.

Tänään tartuin luuriin soittaakseni sen toisen viitenumeron. Soitin tietysti veroviraston numeroviidakossa väärään numeroon. Se olikin onnenpotku. Sillä...

Saimme tänä vuonna mystisen pienen kiinteistöveron, kun se on parina edellisenä vuonna ollut lähes 2000 euroa per vuosi. Päätimme nopeasti, ettemme lähden veron yhtäkkistä pienuutta ääneen ihmettelemään, jos se vaikka nouseekin taas tuohon huippulukemaan.

Tänään rohkea rokan söi, kun nyt olin jo valmiiksi väärässä numerossa eli kiinteistöverotuksen neuvonnassa. Selvisi, että olemme kaksi vuotta maksaneet pelkästä maapohjasta veroa. Ja koska siinäkin on pääkaupunkiseutulisä, kuten kaikessa muussakin kivassa, niin olimme maksaneet sitä roimasti liikaa. Itse asiassa täällä sakotetaan isosta tontista ja etenkin rakentamattomasta tontista sekä käyttämättömästä rakennusoikeudesta. Eli jos sinulla on pala maata, jolla ei ole tönöä, maksat siitä 3% veroa. Jos olet pystyttänyt sinne tönön, maksat vain 0,5%. Ja jos sinulla kurjimuksella sattuu olemaan hieman isompi tontti, jota et ole rakentanut täyteen tai lohkonut rahantarpeessa, maksat siitäkin extraa... Murrrr... Eli kannattaa siis asua sillä 400 neliön tontilla 500 neliön talossa.

Nyt lähti mopo vähän käsistä, mutta siis meidän kiinteistöä oli kaksi vuotta verotettu sen mukaan, että se on rakentamaton. Kun rohkenin avata suuni, tienasin meille yli 2000 euroa, jos oikaisupyyntömme menee läpi.
Lisäksi sain vinkin, että kannattaa siinä samassa pyytää huojennusta verotukseen, koska tontillemme ei pysty rakentamaan enää mitään, vaikka rakennusoikeutta on 300 neliötä käyttämättä. Talo on keskellä tonttia, tontti hassun muotoinen sekä jyrkkä rinne. Kerrankin kannatti! Olen niiiiin tyytyväinen itseeni!

Ja kun nyt tässä vauhtiin pääsin, niin kiroan vähän lisää. Eräs paikallinen kansanedustaja ja kunnallispoliitikko ajaa kiihkeästi kodinhoidon Espoo-lisän poistamista hyvätuloisilta. Se on kuulemma hänen mielestään vain "rikkaiden shoppailuraha". Ihan perseestä! Käsittääkseni ne hyvätuloiset sen joka tapauksessa kustantavat tällä hetkellä kaikille Espoolaisille.. Tai tuskin sen karttuttamiseen ainakaan opiskelijat ja työttömät osallistuvat. Nyt on jo poistettu Espoo-lisä niiltä, joilla on joku lapsista päivähoidossa. Eli kaikki kotona, niin lisä rapsahtaa, mutta jatkossa se varmaan viedään kokonaan. Tunnustan julkisesti olevani niin kamala (lapsellinen, ääliö ja kapinallinen), että juuri sinä päivänä, kun Espoo-lisä poistetaan, meidän lapset lähtevät päiväkotiin. Ainakin osittaisesti. Otetaan veroeurot sitten sillä tavoin käyttöön.

Nyt ei pidä käsittää väärin, en ole mitenkään verovastainen. Olen sitä mieltä, että jokainen lapsiperhe on enemmän "saajapuolella" niin kauan, kun lapset ovat päivähoidossa, koulussa tai opiskelemassa. Kahden lapsen kouluttaminen, hampaiden hoito, kouluruoka jne.. maksaisi todennäköisesti enemmän, kuin meidän vuosittain maksamat verot. Siksi en millään viitsisi kuunnella lapsiperheiden verovalitusta. Mutta inhoan, kun saavutettuihin etuihin kajotaan!

8,7 neliötä

Ihan MAHTAVA määrä teitä siellä on. Miten IHANIA naisia ja HAUSKOJA juttuja olette itsestänne kertoneet. Tää olis niinkun entistä enemmän äimänä! Kehittelen kyllä lisää juttuja arvontaan, se on varma. On ollut tosi kiva viikonloppu lukea teistä. Aina välillä olen hurauttanut kahvikupillisen (ja illalla viinilasillisen) ja lukenut uusimmat viestit. Ei voi muuta kuin ihmetellä. Ei nää nyt niin kummoisilta jutuilta aina vaikuta. Ainakaan itseni mielestä.

Tuo 8,7 neliötä on nimittäin meidän eteinen. Tarkat lukemat sattumoisin tiedän, koska mittasin tilukset laattoja varten. Kun talo oli aikanaan ostettu, iloitsin ajatuksesta, että meillä on iso eteinen. Suorastaan todella iso. Kerrankin eteinen, joka imaisee kaiken ja silti on vielä tilaa pukea itsensä, lapset ja vaunutkin menee. Ja kaiken päälle se pysyy siistin näköisenä, ollessaan kunnon kokoinen.

VÄÄRIN!

Se, joka on keksinyt sanonnan, että "eteinen on kodin käyntikortti", joutaisi palaa liekeissä... Meidän lähes 9 neliötä on ihan kamala. Aina. Joka päivä. Täynnä kenkiä, hanskoja, hattuja, takkeja, haalareita, avaimia, puoliksi juotuja kahvikuppeja, ilmaisjakelulehtiä, roskia, kuraa, hiekkaa. Remonttitarvikkeita, tikkaat. Vaunut, turvakaukalo, makuupussi ja luonnollisesti yleensä se roskapussi, jonka yli kaikki ovat jo pari kertaa ulos mennessä hypännyt. Kun on tilaa romppeelle niin rompettakin on monin verroin. Ihan takapuolesta!

Lähipäivien to do -listalla onkin kellarikerroksen sisäänkäynnin siivoaminen, kun sellainen on kerran olemassa. Siitä tehdään kurakallejen sisäänkäynti ja itse eteisestä tulee käynti vain siistille sisääntulolle tai poistumiselle. Helpottaakohan tilannetta yhtään..

Oli miten oli, on nykytilanne joka tapauksessa parempi kuin pari kuukautta sitten, jolloin eteinen näytti tältä.. Tuota toiseksi ylintä kuvaa katsellessa, jossa lattia on revitty auki, voin edelleen haistaa sen 10 vuotta sitten siivotun marsuhäkin. Hiirenpihhan haju oli hiivee! Ja pilkisteleepä siellä vanha vessakin, josta on jo aiemmin ollut nykytilanteen kuvat.

Tutustutaan

Minulle (ja varmaan miehellenikin) on suuri mysteeri, että mistä (miten ja miksi) ihmeestä tälle blogille on siunaantunut niin hirmuinen määrä lukijoita. Käyntejä on usein yli 1000 päivässä. Siitä voisi päätellä, että kävijöitä ja lukijoitakin on jokunen.

Jonkun verran seuraan statistiikkaa lähinnä sen suhteen, että mistä maista käyntejä tulee. Suomesta ja pääkaupunkiseudulta tulee suurin osa, mutta hyvänä kakkosena on vanha kotopuoli Dubai. Loput tulee tasaisesti ympäri maailmaa.

Jälleen kerran olisi kiva kuulla kuka täällä käy? Jos huvittaa ja käyt säännöllisesti, kirjaudu myös lukijoihin, tuossa oikealla,

Lyhyesti kertaan vielä itseäni ja tämän blogin syntyä ja seurannaisia.

Koko homma alkoi, kun lähinnä ystävieni iloksi kirjoittelin tänne kaikkea hölmöä, jota me sitten yhdessä kommentoitiin. Laajensin vähitellen kuulumisten kertoiluun, kun maailmalla asuimme (yht. 4 vuotta). Olimme juuri ostaneet talomme ja remontti, joka on nyt siis toteutunut, pyöri ajatuksissani.


Juttua alkoi tulemaan jossain vaiheessa enemmänkin ja sitä myötä homma levisi kuin Elanto. Jutut muuttuivat astetta henkilökohtaisemmiksi. Väliin mahtui Erkki ja kaikkea muuta. Joskus valitin, joskus ylistin ja joskus ammuin tahallani yli. Huomasinkin, että yli ampuessa tulee taatusti "hauskat" kommentit. Silloin tällöin vieläkin äitini kanssa hihitellään vuosien takaiselle jutulle, jossa minulle suositeltiin lasten sijaan nukkea, jota voin pukea. Kaimani Dubaissa lähti tietysti nuken tuotekehittelyyn heti mukaan.

Tämän myötä olen saanut ihania ystäviä ja tuttuja ihan oikeaan elämäänkin. Hannan, Tanjan ja Niinan. Monta hyvää vinkkiäkin olen saanut ja tavara on vaihtanut välillä omistajaansa.

Minä olen Nanna, 34-v, Espoo. Kaksi poikaa, vanha tönö ja puutarha. 

Kuka sinä olet?

Kerro mitä vain, "Heippa!" riittää myös.

Se ei pelaa joka pelkää, joten rohkeus luonnollisesti palkitaan! Ainakin kaksi pientä korttipakettia tiedossa, jotka arvotaan lukijoiden ja viestin jättäneiden kesken! (kuva alla)

Aika alkaa NYT ja loppuu 27.11.

P.S. ERKKI-JUTUT löytyy huhtikuun 2008 lopulta arkistosta, jos Erkki-vuokralainen on jollekkin tuntematon!! ehehheee
Aivan ihania viestejä olette kaikki jo jättäneet - voi että!! Ihana on ollut lukea! Lisää lisää... :D

Pieni lyhty

Indiska on yksi fav paikoistani shoppailun suhteen. Astiat, lyhdyt, kynttilänjalat ja tekstiilit eivät kyllä lähes koskaan petä. Olen alkanut jopa lämpenemään sille vaatepuolelle viime aikoina.

Viime viikolla tein vaihteeksi kierroksen Indiskassa. Taaskaan en tyhjin käsin lähtenyt. Tuota ihanaa pientä lyhtyä en voinut vastustaa, koska näin sen silmissäni roikkumassa hirren pätkästä. Kotiin päästyä en varmasti edes riisunut ennen kuin sen oli ripustanut ja se oli juuri niin kiva kuin olin ajatellutkin! Nyt siinä palaa koko päivän ja illan tuikku. Ikeasta löysin jouluntuoksuisia tuikkuja, joten meillä kai tuoksuu joulu!

Joka viikonlopulle tuntuu olevan ohjelmaa itsenäisyyspäivään asti. Pippaloita, teatteria ja konserttia. Joululaulut kuunnellaan tänä vuonna Pentti Hietasen laulamina Tapiolan kulttuurikeskuksessa. Ei millään malttaisi odottaa! Pena on  i h a n a !

Jouluidylleistä

Bonnierin Suuri joulukirja 2009 tuli taas postissa alkuviikosta. Aika ihana jälleen. Sehän on kirjasarja ja kun ottaa yhden, tulee joka vuosi automaattisesti uusi, ellei halua peruuttaa. Hintaa sillä ei ole kuin 14,90 + muutama euro postikuluja. Kirja taitaa olla Bo Bedre-lehden kanssa jollain tavoin yhteistyössä tehty. Minä olin saanut myös Divaani-lehdeltä sähköpostiin mainoksen kirjasta eilen, joten jos joku sitä haluaa, niin Divaanin asiakaspalvelusta kannattaa ehkä kysellä.

Erityisen ihania oli kukka-asetelmat, joista nappasin kuviakin. Etenkin alimman kuvan ruusukranssi on superihana. Saisikohan sellaisen tehtyä. Olen nimittäin huomannut ruusujen olevan jostain syystä tällä hetkellä kohtuuhintaisia kukkakaupoissa. Ihanan väriset ruusukimput 6-10 euroa. Tuollainen asetelma kun vie aika monta ruusua! Hyasinttejakin oli jo kukkakaupoissa, mutta melko "sinttejä" ne oli. Niiden ostamista lykkään vielä hetken, mutta tulppaaneja voisin jo ostaa...

Muutenkin olen kaivellut joulukirjoja yöpöydälle ja selaillutkin niitä. Mitään järkyttävää joulumaniaa en ole itsessäni aistimassa, vaan ihan rennosti mennään eteenpäin. Olen luopunut kaikista lapsellisista jouluidylleistä ja unelmista, jotka kuuluvat onneksi joululehtien sivuille. Niissähän lapset katsovat kauniissa vaatteissa ikkunasta ulos, jos joulupukista näkyy vilahdus. Pöytään on katettu perintöastiat ja koko suku tulee syömään. Järjettömän idyllistä onkin sitten tiskata niitä perintöastioita käsin suvun jäljiltä. Joulusauna ja rekiretki (omalla hevosella) kuuluvat myös luonnollisesti asiaan. Sauna on tietysti pihasaunassa, jonne mennään soihtujen johdattamaa kujaa pitkin.
Meidän joulu ei valitettavasti ole noin idyllistä enkä edes tähtää tuohon. Taidan keskittyä siihen mitä meillä on enkä haluamaan mahdotonta! Suosittelen samaa kaikille. Vai viettääkö joku oikeasti kotivinkin-joulua?