Avio-onnea

Tänään, illan viime hetken kauppareissulla törmäsin järkyttävään aviopariin. Olivat sellaisia, sanotaanko 60-v ja risat. Rouva työnsi kärryjä ja ukkeli konkkasi perässä säksättäen jatkuvasti. (Jos olisin ollut tuo rouva, olisin tipauttanut mieheni johonkin ojaan ja kaasutellut vikkelään pois)
Muutaman kerran osuin heidän kanssaan samalle hyllylle, joista ensimmäinen kohtaaminen tapahtui maustehyllyllä. Rouva olisi halunnut ostaa mustapippuria, loppuneen samanlaisen tilalle. Miehen mielestä se ei anna ruokaan laisinkaan makua! (jaa-has, sanon minä, joka käytän suunnilleen vain suolaa ja pippuria maustamiseen) Siihen hirveä eipäs-juupas -väittely ja ilman pippuria lähdettiin. "No haen sitä sitten yksin huomenna K-Kaupasta" totesi rouva. Ähäkutti!

Kohtaus #2. Pesuainehylly. Rouva oli ottamassa astianpesukoneeseen pesutabletteja, kun ukkeli taas valveutui kertomaan lukeneensa, että juuri tableteissa oli nyt jotain suurta myrkkyä, josta jää kaikkia jäämiä astioihin ja ne jäämät aiheuttaa joka sortin sairautta. (Ikään kuin siinä määrässä sairauksia vielä muutama olisi jossain tuntunut)
Ha-haa, vaan mitäpä sanoo rouva? "Sinä et edes tiedä miten astianpesukonetta käytetään ja mitä kaikkia myrkkyjä sinne laitetaan!" Ja niin lähti tabletit kärryyn ja kärryt eteenpäin. Tilanne 1-1.

Kohtaus #3. Kalatiski. Kiivas keskustelu lohien kohdalla. Norjalaista vai kirjolohta? Etupää vai takapää? Ruotoja? Uuuh, sitä en pystynyt jäämään kuuntelemaan, vaan päätin ostaa oman leivän päälle graavin lohen sijasta makkaraa.

Kuukausi sitten kiertelin hieman rautakauppojen tapettikirjoja katselemassa. K-raudassa, pöydän toisella puolella oli perus-5-kymppiset-virtaset samoissa hommissa, kun kesälomalla täytyisi yrittää kohentaa vähän kotiakin, ettei ihan joutenoloksi mene. Luonnollisesti mapillinen tylsiä tavistapetteja, valkoisia kohokuvioita ja ehkä rohkeimmillaan jotain beigeä. Rouva haluaisi vilaista jotain muutakin, saada ensimmäisen punaisen buduaarin itselleen, mutta miehen mielestä seinälle EI VAAN VOI laittaa mitään sellaista.
"Mutta jos vaikka edes se päätyseinä" piipittää rouva.
"No en kai mä nyt voi missään p u n a i s e s s a huoneessa nukkua!" ulvoo tämä miestenmies, kunnon punanahkainen karju siinä vieressä. Juuri sellainen, joka varmasti hikoaa ja kuorsaa kuin sika kaiket yöt.

Hetken päästä paikalle saapui toinen aivan vastaava pariskunta. Sekä rouvat, että miehet löysivät tietysti heti sielunkumppanit ja sitten alkoi kilpalaulu. Ensin toki selvisi, että perusvirtaset olivat etsineet jo pari vuotta makuukammariinsa sitä tapettia, mutta kun mistään ei löydy mitään kivaa (?? miten joku voi sanoa noin, koska tapettejahan on aivan liikaa kivoja!). Edelliset tapetit on 23 vuotta vanhat ja sen muistaa siitä, että ne laitettiin juuri ennen pojan syntymää ja poika täytti nyt kesällä 23. Ja lomallahan on kiva yhdessä puuhailla ja tapetoida (voi apua..)..

Miehet sitten yhdessä rehvastelivat missä ja minkälaisissa väreissä he eivät ainakaan voisi nukkua ja naiset puoliksi hihitellen ja jossain määrin ihaillenkin kuuntelivat rehentelyä. Itseni teki mieli lähinnä kirkua, että voisi lähteä siitä, että minä en ainakaan voisi nukkua kummankaan heidän vieressä edes! Ihan sama mitä siellä seinällä on tuossa tapauksessa.. Myötähäpeän tunne oli taas niin suuri, että päätin jättää pöydän ja siirtyä seuraavaan kauppaan. Huoh.. kaikkea sitä näkee ja kuulee. Aluksi minua säälitti tuo rouva, mutta kun näin miten ihaillen hän kuvottavan miehensä uholle hihitteli, en voinut kuin saada kylmiä väreitä..

Siirryin viereisen maali- ja tapettikaupan tapettikirjoille. Aah ja siellähän kunnon "seilorit" olivat selailemassa tapettikirjoja. Nyt oli hakusessa pieni määrä tapettia, jollekkin käytävälle ja ilmeisesti mökille. Seilorit olivat siis rusinoiksi paahtuneet, "kuivakat" eläkeläiset. Valkoista shortsia ja kultaista ankkurinappia. Vaaleaksi kärventynyttä karvaa ja korventunutta nahkaa. Heillä oli selvä sävel. Jotain merihenkistä. Ankkureita, pelastusrenkaita ja sinistä raitaa. Kaikki vaikutti jotenkin niin hyvältä, kunnes mies tajusi, että tapettihan pitää tapetoidessa kohdistaa... Ja sitten se alkoi... "...kaa-ap-teeni kaatsoi hoo-risont-tihin, ooli myyrsky alkava, ooli myyrsky alkava..."

Luovutin, ajoin kotiin ja tulin tulokseen, että ruutuinen Sandberg sopii hienosti myös portaikkotilan seinään. Onni on myös oma, korrekti ja hyväkäytöksinen mies, jota en ikinä osaisi kuvitella vastaaviin tilanteisiin.