Ruusutapettia

2010-06-03T08:42:00.002+03:00

www.ruusutapetilla.blogspot.com

Salasana!

2010-04-07T17:14:00.003+03:00

Olen vähän surffaillut netissä ja lukenut itseäni koskevia tai sivuavia erinäisiä analyysejä. Sen kummemmin en aio mainostaa, että mitä ja mistä.

Tämä siirtyy kuitenkin salasanan taakse tai jatkuu kokonaan uudessa ja suljetussa.

Kerrothan meilissä myös mitä nimimerkkiä käytät jos kommentoit. Niin ja mikään ei tietenkään estä kertomasta itsestäsi jotain enemmänkin.

Nyt juon kahvikupin Ektorppini nurkassa ja sen jälkeen lähden raidoittamaan hiukseni.

Lisäys 21.11.2011: Blogi ei ole enää salasanallinen ja löytyy osoitteesta www.ruusutapetilla.blogspot.com

Navettahommissa

2010-04-07T15:17:00.000+03:00

Pitkin talvea olen mieheni kanssa saanut paiseita postilaatikollamme. Kulmakunnan koirat ovat ottaneet postilaatikon jalan omakseen toistensa tervehtimistä varten sekä myös hieman isompia tarpeita varten. Puhtaassa valkoisessa lumessa on aina ollut kaikki keltsin sävyt. Eikä tarvitse enää murehtia sitäkään, ettei tullut laitettua painekyllästettyä puuta jalaksi. Nyt se on, suoraan sanoen, niin kusella kyllästetty, ettei siinä taatusti kasva edes lahottajasieni. Jonkinlaista selkärangattomuutta koiranomistajilta. Itse en antaisi koirani nostaa kinttuaan kenenkään postilaatikon kylkeen ja tässä vaiheessa on muutenkin syytä kertoa, että tiemme toinen puoli on satojen metrien matkalla täysin rakentamatonta, kuten myös oma puolemme tietä. Eli tilaa olisi juosta vaikka kolmella kintulla, yksi kinttu ilmassa ja samalla merkitä koko toinen puoli tietä omaksi reviiriksi..

En ole tajunnut koko tilanteen vakavuutta, kunnes tänään teimme lapsen kanssa pyörälenkin. Kinosten alta esiin tulleet jalkakäytävät ovat niin miinoitettu, etten ole koskaan nähnyt vastaavaa. Jokaista askelta sai varoa, mutta silti tuli osumia. Näemmä monella koiranomistajalla on ollut juhlallinen talvi, kun lunta on tullut joka päivä lisää ja kakkapussit on voinut hyvällä omalla tunnolla jättää kotiin. Onhan uusi lumi peittänyt sopivasti kaiken.

Marisin asiasta naapurille, joka on kulkenut koko talven kakkapussien kanssa. Hän myös manasi tilannetta ja kertoi, että koirilla on vielä mukava tapa sitten pyöriä toinen toistensa jätöksissä. Kjäh-kjäh, olin hieman vahingoniloinen ja toivon, että ne laiskimukset, jotka eivät ole koiriensa tarpeita siistineet, saavat pestä koiransa joka lenkin jälkeen.

Tänään otin postinhakureissulle lapion mukaan ja tein vähän navettahommia...

Hömpskuuta

2010-04-07T00:18:00.001+03:00

Kärkevästä kielestä ja "omasta paremmuudesta" paluu kevyeen hömpskuuhun taas toistaiseksi.

Perhepiirissä huhtikuu on varsinainen synttärikuu. Kuu on alkanut jo lähes 20 vuotta lastenkutsuilla. Lapset ovat ehtineet aikuisikään, mutta ei haittaa, juhlitaan silti. Toinen näistä aikuis-lapsista sattuu vielä olemaan kummilapseni ja myös meidän Makki-vauvan kummi. Lastenkutsujen jälkeen seuraa seniorit, eli peräpäivinä ensin äiti ja sitten mies. Useamman kerran ollaan skoolattu puutarhassa, mutta tänä vuonna ei taida säät sitä sallia. Hanget on kadonneet tosi hyvin ja, hur-raa, meidän kivijalan vieressä on lähes kymmensenttiset tulppaanin alut.

"Lastenkutsut" olivat perjantaina kunnon ruokakarkeloiden merkeissä. Lahjat oli niin kivat, että oli pakko napsaista niistä kuvat. Huitaisin kortit kehyksiin ja näin niistä tuli korttitaulut. Perinteiset onnittelu-tekstit kirjoitin kehyksen takaosaan. Kun täyttää 19 ja 21, niin siihen nuoruuden hurmaan tarvitaan vähän Keep Calmia ja Carry Onia.

19-v sai kummitädiltään Bare Mineralsin mineraalimeikkipuuterin sekä PM:n seerumia pienen putelin. 21-v:llä on kaunis luonnonkihara ja sitä voi mukavasti hoivailla ensin samaisella seerumilla ja sitten puristella kesäinen surffilook PM:n Round Tripillä, joka on siis varsin passeli muotoilutuote kiharalle ja taipuisalle karvalle.
Lahjanantajalla luonnollisesti on itselläänkin Round Trip odottamassa hyllyllä kesäisen kuontalon loihtimista. Toivottavasti se tekee mulle jotain muuta, kuin sellaisen, mitä en myöskään kaipaa 80-luvulta, nimittäin Europen Joey Tempestin kaltaisen kampauksen. Oma pää muistuttaa nykyään jo valmiiksi melkolailla karvahattua.
Kerron sitten, kun olen päässyt kunnolla testaamisessa vauhtiin, koska muutaman käyttökerran jälkeen en vielä kerro mitään. Vähän voin vihjaista, että mukavalta tuntuu.. ;-)

Me&I - Kiva, kiitti ja hei

2010-04-06T11:43:00.001+03:00

Olin viime syksynä kivoilla Me&I kutsuilla ja tulin vaihteeksi tilanneeksi kasan vaatteita molemmille lapsille. En yleensä tee kimppatilauksia, mutta nyt tein säästääkseni niissä tilauskuluissa. Ja se oli virhe numero 1 jälkikäteen ajatellen. Oma moka siis. Ei kannattaisi pihdata väärässä kohdassa. Tosin useampi myyjä on painottanut kimppatilauksia, että voi säästää niissä toimituskuluissa....

Vaatteista kahdelle kävi heikosti jo muutamassa pesussa. Sellaisille, jotka eivät ole läpivärjättyjä, vaan sitä ilmeisesti uutta hienoa painoteknologiaa, jossa kuvat painetaan jollain erityisellä tavalla, jonka nimeä en muista. Niinpä nurjan puolen valkoinen pinta siirtyi varsin rumana nukkana päällipuolen mustalle ja turkoosille taustalle. Vaatteet olivat sen näköisiä, etten viitsisi enää niitä laittaa edes hiekkalaatikolle.

Laitoin meiliä, että voiko palauttaa ja sain vastauksen, että takaisin vaan. Täytä reklamaatiolomake, se löytyy netistä. Minä täytin kaikin mahdollisin tiedoin, mutta mitään tilausnumeroita ei ollut tallella enää. Ajattelin, että niitä ei edes tarvita, kun vaatteet on maksettu ja kyseessä selkeä laatuvirhe. Eli hyvitetään ilman muuta, kuten normaalikäytäntö lähes joka paikassa on. Luonnollisesti en halua mitään vastaavaa tilalle.
Tuossa vaiheessa oli tammikuu.

Viime viikolla aloin ihmettelemään, kun rahoja ei ole tullut takaisin, vaikka olin laittanut kaikki mahdolliset yhteystiedot ja tilitiedot. Niinpä taas meiliä putiikkiin, koska sinnehän ei ole yhden ainoaa puhelinnumeroa, joka sinänsä on rasittavaa. Inhoan, kun meidät pakotetaan hoitamaan asiat sähköpostilla joka paikkaan. Menee sairaasti aikaa verrattuna yhteen puheluun. Yksi meili poikii aina sata muutakin meiliä, kun yhdellä kertaa ei koskaan tule kaikki tarvittavat tiedot. ARGH!

Pari päivää siinä sitten metsästeltiin meilitse tilaustani, koska se ei ollut omalla nimelläni ja palautusta ei voi tehdä, ellei tilausta löydy. Kun se sitten lopulta löytyi, kävi ilmi, että vain tilauksen tehnyt voi tehdä palautuksen ja saada korvauksen. Ei vaikka tilaaja suostuisi, että rahat palautetaan minulle.
Sillä ei siis ole merkitystä, että vaatteita saa vain heiltä, jolloin voisi kuvitella, että he myös vastaavat laadusta kaikille. Myös vaikkapa lahjaksi noita tuotteita saaneille. Jopa henkkamaukan reklamaatiot voi kuka tahansa hoitaa, ilman kuittiakin, mihin tahansa myymälään.

Syyksi sain selityksen, että toimimme näin TURVALLISUUSSYISTÄ. Kenen turvallisuudesta on kyse? Se ei selvinnyt!

No niin, mutta kolmessa päivässä olimme päässeet tulokseen, että rahat palautetaan sille, joka tilauksen oli tehnyt, eli Hannikselle. Sitten tiedustelu, että onko Hannalla avoimia laskuja heille? Ja kun oli, niin rahoja ei palauteta, vaan ne vähennetään Hannan laskusta.

Tuossa vaiheessa olin tullut tulokseen, että homma on tehty niin hankalaksi ja haen taatusti helpommin ja halvemmalla yhtä kivat vaatteemme läheisestä ostoskeskuksesta. Sinne voi käydä äitinikin ne tarvittaessa palauttamassa, vaihtamassa tai reklamoimassa. Lisäksi selviän rahallisesti huomattavasti edullisemmin ja pystyn tarkastamaan laadun silmämääräisesti heti paikanpäällä.

Sain kyllä ihan loistavaa sähköpostipalvelua asiakaspalvelun henkilöltä ja eiväthän nämä säännöt taatusti hänen keksintöjä ole. Mutta asia olisi hoitunut kokonaisuudessa varmasti muutamassa minuutissa ja muutamalla puhelinsoitolla. Nyt, kun asiaa väännettiin meilitse, kului päiviä ja varmasti 15 meiliä. Ja ennen kaikkea aikaa. Lisäksi hommaan oli sotkettu selvittelyvaiheessa jo itseni lisäksi useita muita henkilöitä.

Siihen nähden minkä hintaisia nuo vaatteet ovat, päätin viedä asian periaatteesta loppuun asti. Ja siihen vaatteiden hintaan nähden voisi mielestäni asiakaspalvelussa olla puhelinnumero. Ja miksei kukaan ottanut minuun yhteyttä, kun palautin vaatteet, että lisätietoja tarvitaan?
Olen itse ollut työssä, jossa asiakaskunta on taatusti suurempi ja sielläkin on ollut aikaa metsästellä vaikka mitä maksuja pitkin Suomen pankkikonttoreita, kun esim. puoliso on maksanut laskun ilman viitettä, eikä ole ollut aavistusta kenelle maksu olisi pitänyt kohdistaa.

Summa summarum - Oma moka, mutta systeemi on liian hankala. Vaatteiden ostaminen ei tapahdu helposti, saati sitten palauttaminen. Kalliitakin ovat ja sähköpostilla asioiden hoitaminen on raivostuttavinta mitä tiedän! Onneksi me Hannan kanssa ollaan läheisiä ystäviä, että saimme rahat sumplittua keskenämme.

Minun tilaukseni oli sitten tässä. Että kiva, kiitti ja hei!

Hannis kirjoitti samasta aiheesta joku viikko sitten, ennen tätä sotkua Virhe = Ominaisuus (klikkaile lukemaan)

Ei koskaan enää!

2010-04-05T13:05:00.000+03:00

Todistajien läsnäollessa, käsi lähes sydämellä, ääni väristen, vannoin eilen:
"Ei koskaan enää remonttikohdetta". Ja jatkoin:
"Muistakaa nämä sanat, kun olen taas löytänyt lähistöltä jonkun aivan ihanan talon, josta saa pienellä remontilla aivan mahtavan ja olen laittamassa tätä myyntiin".

Arvatkaa vaan nyökkyivätkö päät hyväksymisen merkiksi ympärillä, kun oltiin tuossa vaiheessa puoli päivää pöllytelty villoja ja lapioitu isolla lumilapiolla roskaa säkkeihin? Muutama seinä oli kaatunut ja kattoa kaivettu villoista esille.

Noh, kukaan ei jostain syystä esittänyt vastalauseita. ;-) Enkä yhtään ihmettelisi, jos lähipiiri olisi aina meidän remonttien lähestyessä yllättäen matkoilla, heh.
No ei vaan, raa-asta työstä huolimatta oli kyllä hauskaa. Mulla on ainakin kyky kaivaa huumoria tiukkoihin paikkoihin.

Lammas vaihtui yllättäen noutopizzaan, koska meidän keittiöön on tullut invaasio törkyä yläkerrasta, kuten kaikkialle muualle. Joka ikinen nurkka, aittaa myöden pursuaa rompetta.
Kun katsoo pihalle, tuntuu ettei talvea olisi ollutkaan, kun sama jätekasa siellä taas pyörii kuin viime kesänä. Autotallissa on ainakin 60 jätesäkillistä villoja. Mut kai tää tästä! Talkoot jatkuvat ensi viikonloppuna ja ei kai se niin kauheaa ollut, kun ei tarvinnut kahta kertaa houkutella. Jos ei muuta niin hyötyliikuntaa hengityssuojin.... Ei olisi enää kuin 1 kpl kylpyhuoneita purettavana, talon päätyseinien purku, parit väliseinät ja sitten rakennusporukka tulee rysäyttämään välikaton.

Aika yllättävää oli, ettei villat olleet märät ja kaikki alakertaan valunut vesi oli todella tullut vain runkoa pitkin siististi. Katon laudoitus oli vuotokohdista hieman kosteaa, mutta osittain jo kuivunut. Nyt se saa kuivua rauhassa jonkun viikon.

Onneksi on kaikkea mukavaakin ehditty pyhien aikana tekemään. Sukudinneriä, Bastvikin aamupalaa ja paljon pääsiäismunia.

Ja miten me sitten kaiken tämän keskellä taas asutaan? Entinen olohuone toimii makuuhuoneena, ja varastona. Entinen ruokatila toimittaa varaston ja olohuoneen virkaa. Kaikki muut paikat toimivat varastona. Ainoastaan vessa on vessa. Onneksi tämäkään ei ole ikuista...

Niin ja yläkerran lattioiden lastulevykerrosten alta ei löytynyt kuin vanha, ullakon raakalaudoitus, josta ei saa lattiaa sinällään. Eli uusi täytyy laittaa.

Toisen roska on toisen aarre

2010-04-02T09:54:00.000+03:00

Oma kotiin ja omaan sisustukseen taidetaan silti suhtautua aika sensitiivisesti, vaikka "Someone's treasure is another man's trash" - toisen roska on toisen aarre.
Sisustusinhokit-juttu näyttää herättäneen keskustelua ja pohdiskelua vähän siellä sun täällä. Mun mielestä se oli oikeasti hauska. Kaikkihan eivät tykkää samoista asioista, luojan kiitos! Aika tylsää olisi, jos kaikki tykkäisivät vain samoista jutuista ja kaikkien kodit olisivat identtisiä, eikö totta? Mikä ihaninta, jokaiseen makuun on tänä päivänä ainakin kohtuullinen tarjonta.

Mutta onko kaiken pakko olla aina niin iiiiihanaa? Miksei joskus voida heittää ilmoille asioita, joista ei tykätä, ilman provosointia?
Kun laitetaan jotain ihanaa esille, vaikka näihin blogeihin, tulee 5-20 kommenttia. Kun kysytään mitä inhotaan, tulee noin 100 kommenttia. Aika hassu juttu...

Minä ainakin vedet silmissä nauroin noille teidän jutuille yhtään loukkaantumatta yhdestäkään jutusta.
Vain yhden sieltä välistä nappasin pois. Sen sisältö oli oli kutakuinkin se, että onko mielestäni vain Smegin jääkaappi keittiönnurkassa ainoa oikea ratkaisu? No ei ole. Mulle on itse asiassa aivan sama, missä kukin ruokansa säilyttää. Ja muutenkin, mua ainakin ärsyttäisi, jos kaikilla olisi samanlaiset kodit, samoilla jutuilla, kuin itselläni!

Mielestäni on hirveän hauskaa, kun kommentit ja teidän omat jutut sinkoilevat laatikkoon ja itse kirjoittamani jutun tynkä toimii vain keskustelun avauksena. Antoisinta tässä koko hommassa on saada hyvä keskustelu, hyvässä hengessä aikaiseksi. Uskon sen olevan viihdyttävää puolin ja toisin.
Jos joku kokee sen kommenttien kalasteluksi, niin siitä vaan. Itse en vaan koe omaksi jutuksi pelkkien kynttilöiden esittelyä, koska mun mielestä nämä keskustelut täällä ovat ihan parhaita.

Voin myös tunnustaa, että teistä vakkarikommentoijista monen olen mieltänyt jo melko läheiseltä tuntuvaksi ihmiseksi ja sellaiseksi, joka olisi varmasti oikein mukava ihminen ihan oikeassa elämässä. Sellainen, jonka kanssa jutut menisivät yhteen heti alusta. Jos jostain ei kuulu pitkään aikaan mitään, lähes huolestun.

Jotain iiiiihanaa silti. Hanniksen lapselleni lähettämä pääsiäiskortti.

"Äiti, haanko minä hoittaa Hannalle ja hanoa, että kiitoh kootihta?"

"No ihan varmasti saat!" ja sitten me hoitettiin, eli soitettiin.

Salonkikelpoinen

2010-04-01T17:33:00.000+03:00

Aion tehdä saappaista salonkikelpoiset ja sen toteuttaminen alkaa nyt! Oranssit Hait ovat nimittäin täällä (vähän ylikorostin niiden pirteää väriä). Ja varsin mukavaan hintaan. Ovat tämän kuun Sokoksen kantikset ja hinnaltaan 39,90 € (norm. 49,90). Että ähäkutti Stokkalle, jossa niitä, kuten muitakin Haita kaupitellaan törkyisellä kuudella kympillä. Ihan perusväritkin ovat siellä muuten tuon hintaisia, kun vaikka Prismoissa niitä saa pari kymppiä halvemmalla.
Anyway, saappaita on ulkoilutettu jo hieman, mutta vasta verkkareiden kanssa roskia vietäessä. Silti, aika juhlavaa! Juhlavuutta toki lisäsi se, että äiti osti ne mulle :-)

Ja ettei pelkästään äipän rahoilla eleltäisi, niin isäni osti tulevan kesän taatusti ykköshousut. Ja koska tajusin kerrankin jotain hyvissä ajoin, kipaisin vielä hakemassa toiset samanlaiset, mutta hieman eri värisävyä.
Vero Modan puuvilla-pellava -sekoitteiset byysat. Kiristettävä resorivyötärö ja sopivasti hulmuavat lahkeet. Mitä ryppyisemmät sen paremmat. Vyötärö vain melko matalahko, mutta menee. Räystäspyrstön vuoksi suosin normaalisti hieman kasarivaikutteisia housuja, eli "normal waist". Räystäästä toki on lähtenyt sentti, jos toinenkin, joten kelpuutan nykyään melko mataliakin housuja. Niin, ja nuo maksoivat 19,90 kappaleelta, eli ei paha! Löytyi muuten mustia ja valkoisiakin.
En tiedä maltanko pihdata niitä kesään, vaan otanko jo kotiverkkareiksi.

Ei housuja ilman paitaa. Vilan raitainen paita, mukavin yksityiskohdin. Helma riekalainen ja tasku aarteille. Sen kanssa ajattelin mahdollisesti hulmuta pääsiäisen, sillä luvassa on kaikkea mukavaa ja vähemmän mukavaa. Puolet ajasta menee kyllä työhaalareissa, koska yläkerta yritetään purkaa atomeiksi myös pääsiäisen aikana.

Eikä hullumpaa, että tilaajalahjaksi tullut Viherpihan numero tuli kuin tilauksesta eilen. Ja kannessa vielä koristepuita, koska tulossa on se kesä, jolloin meille hommataan ainakin pari koristekirsikkapuuta.

Jotain täysin hulluakin, sillä pari päivää kului, että sain viimein reklamaationi Me&I:lle läpi. Varsinainen sotku ja sen seurauksena sanon koko putiikille omasta puolestani kiva, kiitti ja hei. On valehtelematta satoja helpompia tapoja (+halvempia) ostaa lapsille vähintään yhtä kivoja vaatteita, joiden reklamoinnissa ei mene hermot ja useampi päivä ja sopassa on jo useita henkilöitä mukana. Mutta tästä lisää pääsiäisen jälkeen, kun hermo on hieman levännyt!

Antoisaa pääsiäistä!

Mitä et kaipaa nuoruudestasi?

2010-03-31T10:06:00.002+03:00

Viihdytetäänkö vähän lisää toinen toisiamme, että työpäivä tai vapaapäivä kuuluu vähän mukavammin :-)
Tuosta edellisestä tuli niin hauska, että eiköhän tästäkin saada aika mukava, kun lukijoista suurin osa on varmasti 80-90 -luvun nuoria.

Mitä et kaipaa 80- ja 90-luvulta?

Sain koko idean tähän jostain blogista, jossa näin maininnan papukaijakorviksista! Voi apua! Kuka muistaa ne? Itselläkin tietysti sellaiset oli.

Pysytään korviksissa. Aarikan puukorvikset! Kivoja sateenvarjoja, kissoja ja lintuja, ehehheee

Miten olisi kotipermanentti tai otsatukan pehmennys?? Hih, ei ole ikävä, eikä tule! Mitään permanenttia ylipäätään..

Studio-huulipunat. Olikohan ne muuten Lumenen? No korallinvärisenä ehdottomasti. Persikkaa luomilla ja sähkönsinistä ripsissä, wow.. En kaipaa en!

Tuuheat kulmakarvat, aaaawwww

Neonväriset sukat. Mitä me ollaan ajateltu? Ja tungettu vielä housunlahkeet niiden sisään, että näkyisi paremmin..

Siinä vaiheessa tiedän, että on minun aikani siirtyä tuonpuoleiseen, kun vanhat, ruosteiset kasvosolariumit tulevat halutuiksi sisustustavaroiksi. Vähän kuten me nyt haalimme vanhoja, ruosteisia esineitä.

Nyt kaikki listaamaan omia juttuja. Eli ihan mitä vaan, laidasta laitaan, kaikki ovat tervetulleita ja päivä sujuu rattoisasti muistellen!

Sisustusinhokkisi?

2010-03-30T15:21:00.004+03:00

Ensin klassinen aasinsilta, että päästään asiaan. Hanna-Hannis kirjoitteli olleensa haltioissaan Markon luennosta. Itselle tuli heti mieleen hassu uni, jonka näin kaiken tämän kattorevohkan keskellä.

Unessa olin tulossa kotiin, ja meidän katolla, kaikkien hankien keskellä loisti jotain oranssinruskeaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että Markohan se siellä katolla keikkui tutkimassa mahdollisia vuotokohtia naama rusketuksesta loistaen. Sisällä selvisi, että koko Innon tiimi oli meillä tekemässä juttua ja tarjoamassa neuvoja. Kaikki olivat ehdottomasti kallellaan tehosteseinään. Ja sellaiseen, että laitetaan maalilla tai tapetilla yksi raitainen seinä! Siinä sisustusinhokkini Numero Uno! Yritin siihen väliin sanoa, että laitetaan vaan tapettia, isokuvioistakin, mutta koko seinä ja siis kaikki seinät kiitos. -Ei, ei ei, se ei luo "tilantuntua"!
Sana tilantuntu voidaan myös puolestani heivata johonkin. Laitettaisko sana sisustuselementti myös sinne samaan paikkaan? :-)

Olen hyvin tyytyväinen miesvalintaani ja muun muassa siihen, ettei hän ole onnistunut missään lajissa saavuttamaan mahtavaa palkintokokoelmaa, joka koristaisi meidän olohuonetta jossain valaistussa vitriinissä. Tai ehkäpä takkahuonetta (jota ei edes ole) biljardipöydän vieressä (jota sitäkään ei ole).

Onneksi meillä ei myöskään kukaan keräile mitään, mikä vaatisi runsaan seinätilan tai pahimmillaan oman huoneen. Ikinä en pysty unohtamaan huushollia, jossa vierailimme, kun etsimme ensimmäistä yhteistä kotia. Siellä joku oli kunnostautunut tölkkien keräilyssä. Yksi seinä oli täynnä tyhjiä olut- yms. tölkkejä.

Viinapulloja, ja etenkin tyhjiä sellaisia, kukaan tuskin enää 2000-luvulla kerää, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin kaikenlaiset viina/baarikaapit on aikasta kamalia. Eikä keittiöön integroidut viinikaapitkaan ole ehkä ihan parhaimmasta päästä, etenkin kun ne aina loistavat tyhjyyttään, tai sitten niissä on muutama tavis-viiniputeli, joiden viilentämiseen riittäisi varmasti jääkaappi.

Malja-altaat. Taitavat olla monenkin juttu, mutta ei kyllä omani. Olisi hauska kurkata tulevaisuuteen ja saada tietää, että tulivatko ne pysyäkseen, vai onko ne juurikin niitä, joita 10 vuoden kuluttua katsotaan "toi nyt oli sen ajan juttu" -silmällä.

Kirjahyllyt, joiden keskelle on sijoitetu tv. Tarviitseeko sanoa enempää ;)

"Persoonalliset" kodit, jotka ovat täynnä kaikkea pientä söpöä silppua. Joka tasolla jokin asetelma. Mulla meni jossain vaiheessa ohi, että mihin se persoonallisuus katosi..

Ja vuoro siirtyy teille. Kertokaa omia inhokkeja. Tästä voi tulla vielä hauskaa!
Eikä sitten lähdetä riitelemään, koska yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, eiks niin?

Pari tunnustusta

2010-03-28T14:22:00.000+03:00

Tunnustan, en saanut itseäni revittyä sauvakävelemään aamulla, mutta elintapani siistin jälleen.

Tunnustan myös, etten avannut ovea muutamalle koputtaneelle virpojalle, vaikka olin heidän tuloon varautunut. Syykin on yksinkertainen; olen hillunut yökkärissä ja taidan jatkaa samalla linjalla.

Tunnustan juorunneeni antaumuksella puhelimessa, kun kotona on vallinnut täydellinen rauha.

Tunnustan pohtineeni asioita ja ihmisiä ja etenkin itseäni niiden keskellä. Siltä pohjalta voin tunnustaa, että olen äärimmäisen huono laumasielu ja kaikessa sosiaalisuudessani aika epäsosiaalinen. Viihdyn huomattavan hyvin omissa kuvioissani ja olen kehno luomaan uusia ystävyyksiä. Tajusin yhden piirteen, joka yhdistää kaikkia ystäviäni. Heillä kaikilla on jotain sanottavaa, mielipiteitä asioista. Mielipiteet saavat ilman muuta erota omistani, pääasia, että ihminen on jotain mieltä asioista. Sarkastinen huumori. Kyky nauraa itselleen. Halu joskus juorutakin. Seesteisyys. Sanavalmius.

Tunnustan huomanneeni samoja piirteitä useissa vakikommentoijissa ja olen hyvin iloinen siitä!

AUTTAKAA KESÄÄ - SYÖKÄÄ LUNTA!

Illan värisuora

2010-03-27T20:17:00.002+02:00

Käytän tämän illan tilaisuuden (Earth Hour) hyväksi ja hankkiudun eroon talvesta jääneistä kynttilöistä. Kesähän alkaa virallisesti myös ensi yönä (hah-haa).

Kaivelin naftaliiniin laitetut kynttilänjalat esille ja tökin jo kynttilätkin niihin odottelemaan sytyttämistä. Mietin mitä tekisin kynttilänvalotunnin, koska lukeminen menisi tihrustamiseksi kuten kutominen, kunnes tajusin, että eihän mun tietokone vie sähköä, kun akku on ladattu.

Olen ollut alkaneen viikonlopun niin epäterveellisellä elämällä, että huomenna sitä on hyvä kohennella. Heti aamusta ajattelin repäistä itseni pitkälle sauvakävelylle ja sitten jatkaa linjaa nurkkien kohentelulla. Keittiöstä sai muuten pöytä kenkää ja siirsin sinne kaapin. Olen ajatellut investoida keittiöön jonkun ihanan vanhan ison kaapin. Koska ne maksavat varmasti toista tonnia, ajattelin kuitenkin testata ajatuksen ensin käytännössä, kun yksi, siihen liikenevä kaappi pyörii jo valmiiksi nurkissa. Toistaiseksi olen ratkaisuun erittäin tyytyväinen. Pöytää ei pystynyt koskaan käyttämään, koska sen päälle kasautui kaikki romut. Meille ei taida sopia mikään, minkä päälle voi laskea tavaran kädestään...

Olohuoneeseen vapautui yksi tyhjä nurkka, jonka täyttämiseen ei mene kuin hetki. Yläkerrassa on nimittäin vielä tavaraa..

Ai niin, joku hetki sitten osallistuin Iltasanomien nettisivulla äänestykseen

"Aiotko sammuttaa valot lauantaina?"

46% oli vastannut, ettei aio! Miksei? En ole koskaan ymmärtänyt, että kun järjestetään jotain, niin sitten ei voida osallistua.. Ei se nyt paljoa vaadi..

Osallistutaanhan teillä?

Kesäraitoja odotellessa

2010-03-26T22:30:00.000+02:00

Kaksi päätä on taas kolahtanut yhteen varsin mukavissa merkeissä. Ainakin teille! Ruusutapetin lukijoille on nimittäin luvassa varsin mukava kesätukkatarjous itse kesää odotellessa.

Ystäväni Heini, Hiusstudio Ps:stä on taas lupautunut laittamaan kesäkuontaloita pienellä halvennuksella, erikoishintaan. Vain Ruusutapetin lukijoille ja tutustumistarjouksena uusille asiakkaille:

KESÄRAIDAT JA LEIKKAUS

tukkaan kuin tukkaan, pituudella ei väliä

85 €

ja koska olemme perhekeskeisiä:

ÄITI-LAPSI -PAKETTI

Lapsen hiustenleikkuu äidin raitojen vaikutusajalla hintaan 10 €

Ohessa saat tietysti lukea uusimmat sisustuslehdet ja nauttia kupin kahvia. Lapset viihtyvät, kun Heini tarjoilee mehua ja keksiä sekä avaa leluarkun.

Tarjous voimassa 29.3.-16.4.2010 aikana tehdyille varauksille.

Varaukset numerosta: 09 - 452 1707

muistathan aikaa varatessa pyytää HEINILLE sekä mainita kampanjakoodin "NANNA"

HiusStudio PS sijaitsee Niittykummun ostoskeskuksessa, 2. kerroksessa. Pysäköinti on maksutonta ja autolla pääsee aivan viereen. Nettisivuilta http://www.hiusstudiops.fi/ saat tarkemmat tiedot.

Uusi minä?

2010-03-25T10:09:00.000+02:00

Tästä(kin) aiheesta olen rutissut jo muutaman kerran, mutta otetaan nyt vielä kerran. Nimittäin sisustuslehdet, niiden runsas kotimainen tarjonta, mutta samalla toinen toistaan toistavia lehtiä. Olen laittanut niistä tilauksia uusiksi, lopettanut toisten lukemisen ja muutamille antanut uuden mahdollisuuden päätoimittajan vaihdoksen myötä. Divaani on tullut pysyvästi elämääni, mutta samalla muutama on saanut lähtöpassit. Aikansa kai kutakin.
Pohjoismaisista ostan Lantlivia ja Sköna Hemiä. Vakje Hjem sai lopetuksen myös jossain vaiheessa, mutta nykyään, toimittajien vaihdettua toisille vesille, on se taas aika kiva.
Brittilehtiä en ole ostanut aikoihin, koska ne on täynnä mainoksia.

Toi oli vaan vähän briiffausta, sillä viime viikolla astelin pitkästä aikaa muotilehti hyllylle. Stokkalla oli Elle kantiksena (muistaakseni 4,50€) ja päätin kokeilla. Taisin jäädä sille tielle. Hyvä lehti tai sitten ainakin mahtava numero! En ole pitkään aikaan lukenut lehteä lähes kannesta kanteen ja siten, että lukemista on riittänyt kahdeksi illaksi niin kuin nyt kävi. Tuossa vaiheessa voisi sanoa, että oli joka pennin arvoinen. Sisustuslehdet, kun nykyään selaan ja luen lähes puolessa tunnissa. Muutaman lempparitoimittajan jutut jopa luen, mutta pääosin katson kuvat ja kuolaan ruokaohjeet, jos sellaisia on.

Toinen hyvä lehti on Olivia, jonka tilasin ihan kotiin asti. Onko muoti ja "oma itseni" syrjäyttämässä kodin? Vai vain saamassa enemmän jalansijaa? Ehkäpä! Joka tapauksessa tuntuu, että olen viimeiset 4 vuotta ollut raskaana, erittäin raskaana tai raskaana ja pienen lapsen äiti. Pienten lasten äitinä olo jatkuu edelleen, mutta kun uuden elämän luomisen paineet ovat poissa, voin jälleen keskittyä itseeni. Enemmän kuin ennen. Ja onpas se muuten mukavaa!

Oho, jutun ydin taisi kadota matkalla, mutta ei se haittaa. Siitä saan hyvän syyn ympätä kuvan uusista Greengaten Fia-lattemukeista, jotka sain äidiltä saksanpaketista. Ne on söpöt, enkä ole nähnyt niitä Suomessa missään myynnissä!

Käpäleet kesäkuntoon

2010-03-24T15:00:00.000+02:00

"Anna käpälä" sanon lapselleni, kun lähdemme vaikka ylittämään tietä yhdessä. Niinpä lapsi puhuu käsistä varsin luontevasti käpälinä. Ja monikossa se taipuu luonnollisesti käpäleet. "Äiti, minun käpäleet palelee"

Tämä talvi on koetellut omia käpäleitä kuivuudella ja jatkossa se tulee koettelemaan remontilla ja sen vuoksi jatkuvalla käsienpesulla. Jos remonttia ei pukkaisi, varaisin ehdottomasti ajan käsi- ja jalkahoitoon. Nyt se olisi täysin helmiä sioille. Onneksi jotain voi tehdä itsekin. Kuoria, rasvata ja lakata. Luonnollisesti kunnon kamalla kaikki on helpompaa ja lopputulos parempaa.

Ihana ystäväni muisti minua ensin joulun tienoilla yllä olevalla Qtica-sarjan Vanilla Wild Plum -käsirasvalla. Taivaallisen tuoksuinen ja varsin toimiva tuote. Sitten ystävänpäivänä sain häneltä täydennyksenä samaa sarjaa olevan käsikuorinnan, joka on siis vasemmalla oleva puteli. Nyt päästäänkin ylisanoihin, koska se on ehdottomasti yksi parhaimmista tuotteistani koskaan. Soppelilla tavalla rakeinen ja sitä kun hieroo käsissä, kaikki kuivat ja karkeat ihonrämmäleet katoaa hetkessä. Ideana on hieroa niin kauan, kunnes rakeet ovat sulaneet ja lopputulos on todella pehmeät ja siloiset käpäleet.

Molemmat on ostettu jostain kynsienlaittopaikasta, eli tavaratalosaatavuutta en tiedä.

Kun käpäleet on kuorittu ja rasvattu, antaa kynsilakka huolitellun lopputuloksen. Omia kynsiä valitettavasti tällä hetkellä koristaa kyllä kaikki muu paitsi lakka.

Lakkaosastolla yhtä en kuitenkaan vaihda ja se on Essie-merkki. Yhtään liioittelematta maailman parhaat ja kestävimmät lakat. Mieletön värivalikoima ja kuka voi vastustaa niitä nimiä? Yleensäkin mielestäni tuotteelle kuin tuotteelle plussaa tuo hauska nimi. Kuvan värillinen lakka on melko tylsä tällä kertaa nimeltään - Whisper, mutta väritön, pikakuivattaja on hauska. "Good to go". Kuivattaa muuten todella nopeasti ja antaa kauniin kiillon.

Essien lakkoja saa joistain kauneushoitoloista sekä nettikaupoista, mm. lookfantasticista.

p.s. Tuollaisen kuorinnan voisi kokeilla itse sekoittaa ensi hätään vaikka sokerista ja jostain kasvojen kuorinta-aineesta. Rakeet ovat nimittäin sokerikiteen kokoluokkaa.

Vähänpä tiesin

2010-03-23T20:46:00.002+02:00

Vuosi sitten pääsiäisen tienoilla meillä oli slummielämää parhaimmillaan. Muistan, kuinka suunnittelin ja haaveilin laittavani kaikkea ihanaa pääsiäiseksi tänä vuonna, kun meillä olisi valmista ja kaunista. Pääsiäiskoristeet esille, narsissit kuistille, terassille ja maljakkoon. Lammas uuniin, punaviiniä pöytään ja puolisukua syömään ison pöydän ääreen. Vaan vähänpä tiesin tulevasta... Alakerran joka nurkka on jo täytetty tavaralla ja pääsiäispyhiksi on lammaspaistin syömätalkoiden sijaan buukattu yläkerran purkutalkoot. No kaivettakoon se viinipullo kuitenkin esille.

Tammikuun alussa aloitin pienen keventämisen. Tarkoituksena sujahtaa mukavammin vaatteisiin, ettei tarvitsisi uusia koko vaatekaappia isompien vaatteiden vuoksi. Vaan vähänpä silloin tiesin.. Nyt on lähes kymmenen kiloa humahtanut ja vaatekaappi taitaa mennä täysin uusiksi kuitenkin.

Aamulla lähdin jo varhain ulos lasten kanssa, että päivällä saataisi vähän levättyä illan uimahallireissua varten. Vaan vähänpä silloin illasta tiesin.. Lapsista vanhempi heittäytyi oudoksi päivällä, mutta ajattelin sen vaan johtuvan uuden harrastuksen jännityksestä. Kuumemittari tikkasikin kunnon lukemat ja pesukoneessa pyörii eka oksennuspyykki. Toivottavasti samalla viimeinen, koska toista laattaa ei ole lentänyt. Ainakaan vielä.. Nyt me miehen kanssa istutaan persukkeet jäykkänä, joka kerta kun tuo yskäisee. Peukuttakaa, ettei ensi yön seurauksena ole koko sänky pesukoneessa.

Tuunauskaappi

2010-03-22T11:32:00.000+02:00

Asiasta toiseen. Tai no yksi sana-inhokki vielä. Sen olen kyllä jo aiemmin kertonut, mutta kerrataan. Tuunaus. Kamala sana. Tulee edelleen vain mieleen, ne pärisevät pakoputket ja liekkien maalaaminen corollan kylkiin.

Olen kuitenkin tuunannut. Sanoisin enemminkin maalannut. Heh, en kuitenkaan niitä lieskoja autoni kylkeen, vaan sohvapöydän. Siinä oli ennen tummaa puuta oleva kansilevy, joka oli hieman kärsineen näköinen. Nyt koko pöytä on valkoinen ja tuntuu, että tuli rutkasti lisää valoa olohuoneeseen, joka on muuten käymässä aika ahtaaksi, kun yläkerrasta tuodaan tavaraa alas.

Seuraavaksi maalausjonossa on Nuuksiokaappi. Talven kuivuudessa sen osat ovat liikkuneet siinä määrin, että puunväri irvistää vähän joka reunasta tosi ikävän näköisesti. Pahimmissa kohdista irvistystä on 1,5 senttiä! Kuvasta saa vähän käsitystä.

Tykkään kyllä kovasti sen vihreästä väristä, mutta kun se on täysin matta. Ja tässä maassa ei ole yhtään mattaa maalia, joka soveltuisi sen sutimiseen. Jos vetäisin vähänkin kiiltävällä maalilla paikkamaalauksen, tulisi siitä tosi kökkö. Samoin jos vetäisin vastaavalla vihreällä, mutta puolikiiltävällä/puolihimmellä, tulisi siitä silloinkin varmaan aika myrkyn värinen.

Sen sijaan aika täydellinen sävy löytyi Tikkurilan uusista maalilastuista. Nimikin on mitä ihanin,"Salaisuus". Käykää muuten katsomassa noita värimalleja, niillä on tosi hyvät nimet! Yksi ihana pinkki taisi olla "Leivos" ja oliko toinen, vähän hempsukampi, "Barbi".
Salaisuus on kuitenkin vaaleanharmaa, jossa on ripaus sinistä. Kuva ei tietenkään tee oikeutta värille.

Maassa maan tavoin?

2010-03-21T13:28:00.002+02:00

Lehdet on viime viikot pullisteelleet maahanmuuttokeskustelua. Sitä on väännetty ja käännetty, asiallisesti ja asiattomasti. Myös itse olen sitä päässäni käännellyt ja pakko vääntää sitä täälläkin.

Sattumoisin inhoan tuota "maassa maan tavoin" -fraasia. En oikein osaa edes selittää, miksi sitä inhoan, mutta inhoan kuitenkin. Ehkä sen kokonaisvaltaisuus saa karvat pystyyn. Olen sitä mieltä, että sitä kyllä tulee toteuttaa, mutta tietyin rajoin. Maan lakia tulee noudattaa ehdottomasti. Mutta tuleeko sitä kunnioittaa? Oma moraali ainakin tökähtää aika pahasti, jos esim. ajatellaan joidenkin maiden rangaistuskeinoja tai epätasa-arvoa. Eli en pysty kaikkia lakeja tässä maailmassa, enkä edes tässä maassa kunnioittamaan.

Oma kulttuuri ja sen myötä identiteetti? Ehdottomasti "maassa omin tavoin". Mielestäni jokaisen pitäisi saada viettää omat juhlapäivänsä, syödä sitä mitä haluaa ja vaalia omia perinteitään. En minä ainakaan olisi suomalaisuudestani osannut enkä halunnut luopua ulkomailla asuessani. Aika vastenmieliseltä olisi tuntunut, jos joku olisi yrittänyt sen minulta kieltää. Ei minua kukaan pakottanut paastoamaan ramadanin aikana, joskin kunnioitin paastoavia syömällä ja juomalla poissa muiden katseilta.

Koulujen joulujuhlat ja uskontotunnit? Olen saanut sen käsityksen, etteivät muita uskontokuntia edustavat ole vaatineet joulujuhlien lakkauttamista, vaan me ollaan ihan itse niistä toisia kunnioittaaksemme joissain kouluissa luovuttu. Muiden uskontojen edustajat ovat vain halunneet, etteivät omat lapset niihin osallistu. Sekin mielestäni on hyväksyttävää. Jos totta puhutaan, en tiedä haluaisinko omien lapsienikaan osallistuvan muiden uskontojen riitteihin. Muualla maailmassa on kouluja joista valita, että lapset saavat juuri sen omanlaisen tapakulttuurin, mutta Suomessa sitä vaihtoehtoa ei maahanmuuttajilla ole. Hyvä vai paha, en tiedä!

Ja jos ne uskontotunnit ovat pohjimmainen syy ongelmiin, niin eikö niistä todellakin voisi tehdä uskontotunteja yleismaailmallisesti? Jo tällä hetkellä ihan meidän omasta väestä löytyy paljon muitakin kuin luterilaisia tai edes kristittyjä. Laajempi tietämys muista uskonnoista voisi avartaa käsityksiä toisista, koska tällä hetkellä uskot ovat saaneet melkoisen peikon aseman meidän mielissä. Uskonnot koetaan pelottaviksi ja toisin uskovat kummallisiksi tai uhkaaviksi.

Ja maahanmuuttajat.. Maahanmuuttoon taitaa olla tasan vain ja ainoastaan yksi syy ja se on parempi elämä. Muuttoa tapahtuu rakkauden, rahan, elämyksien, kokemuksien tai turvapaikan vuoksi. Mutta pohjimmillaan kaikki ovat samalla asialla, eli hakemassa parempaa elämää.
Rakkaus tekee elämästä paremman, muutto työn vuoksi voi kohentaa taloudellista tilannetta ja sitä kautta parantaa elämää. Toiset haluavat kokemuksia ja elämyksiä ankeissakin olosuhteissa, että elämään tulee jonkinlaista järkeä. Ja valitettavasti toiset joutuvat pakenemaan henkensä edestä.

No otetaan sitten vaikkapa keskiluokkainen espoolainen puisto. Siellä istutaan ja pelätään, jos lasten mennessä kouluun luokalle tulee maahanmuuttajia. Pelkääjistä osa on ehkä saattanut olla itsekkin ulkomaankomennuksella, eli maahanmuuttajana. Osa pelkääjistä haaveilee maahanmuutosta tai ulkomaankomennuksesta, joka sanana kuulostaa paremmalta. Se, että lähdetään itse, tuntuu olevan ihan ok, mutta se, että tänne tulee joku, ei olekkaan enää kivaa. Miksei?
Jos meidän lasten luokalla ei ole yhtään ulkomaalaistaustaista, niin työpaikalla sitten viimeistään kyllä on. Mutta miksi ulkomaalainen työkaveri on kiva juttu ja ulkomaalainen lapsi oman lapsen luokalla on huono juttu? Yhtälailla se ulkolainen kolleega vie jonkun suomalaisen työpaikan, kuin lapsi koulupaikan ja opettajan aikaa.

Ulkomaalaisten tekemät rikokset? Aina on helppo vedota ulkomaalaistaustaan, jos joku tekee jotain. Pitäisi tiukentaa tänne tulevien ehtoja jne.. Jos nyt äkkiseltään miettii viime aikojen murhia ja sarjamurhia, niin yllättävää kyllä, mutta ihan suomalaiset naiset ovat sillä saralla tainneet kunnostautua jopa enemmän kuin ulkomaalaiset ja oman maan miehet yhteensä!

No miksi me luetaan kaikki Turkista, kun me ollaan menossa sinne viikoksi lomalle? Että osataan sitten pukeutua, käyttäytyä (jos osataan) ja kunnioittaa heidän tapoja (pääosin muiden turistien keskellä, kaukana todellisuudesta). Mutta jos tänne tulee turkkilainen, me emme osaa enää kunnioittaa hänen tapojaan, vaan hänen pitäisi olla kuin yksi meistä, eli "maassa maan tavoin".
Mutta jos me muutamme sinne Turkkiin, lähdemme matkalaukut täynnä suomea ja ylpeinä kerromme olevamme suomalaisia, Suomesta, you know Nokia. Meillä on neljä vuoden aikaa ja sanonta, että on lottovoitto syntyä Suomeen!

No, oli niin tai näin, itse ainakin toivon, että joku kaukainen maa tarjoaa tarvittaessa turvapaikan, jos lapsenlapsenlapseni tai lapsenlapsenlapsenlapseni ovat joskus maailmassa hädässä ja turvaa vailla.

Avio-onnea, osa 2

2010-03-20T18:21:00.000+02:00

Muistatteko kun elokuussa kirjoittelin kamalista pariskunnista kaupoissa?
(Muistia voi virkistää klikkaamalla tästä)

Tässä päivänä eräänä menin kauppaan, jota useimmiten käytän. Heti sisään tullessa, olin kuulevinani tutun äänen jostain. Ja siellähän ne oli. Ruokakaupassa kiistelevä vanhempi pariskunta.
Tällä kertaa miehen ääni paikantui perunoiden kohdalle. "Nämä voisi heitellä suoraan peltoon ja laittaa multaa vaan päälle!" -kaikui kovaan ääneen, johon rouva jo varsin tottuneesti totesi, että toinen vaihtoehto on ostaa pakasteesta valmiita lohkoja.
Mutta mutta, tarinassa on nyt hieman yllättävä käänne. Heillä oli nimittäin parivuotias pieni poika mukana. Lapsenlapsi oletin. Ja tälle pienelle pojalle kamala kääkäle hymyili jatkuvasti ja lässytti varsin lempeällä äänellä. Hän oli jopa aivan inhimillisen näköinen hymyillessään!

Seurasin pariskuntaa tasan vihannes-hedelmäosaston verran, koska siinä tuli jo aivan tarpeeksi. Sai ahtaajat kuulla kunniansa, kuten suomalaiset ja ulkolaiset vihannestentuottajat. Ukko säksätti ja vaimo räväytti aina jotain nokkelaa. Jopa yllättävän nokkelaa. Tosin, jos on tuollaista kuunnellut 30-40 vuotta, niin kai sitä on aika nokkelaksi oppinut.
Paras heitto oli appelsiineilla, jossa vaimo laittoi pussiin samoja, aivan ihania, egyptiläisiä appelsiineja, kuin itsekkin laitoin.
"Me ei kyllä mitään egyptiläisiä appelsiineja osteta, niistä ei kuitenkaan irtoa kuoret. Missä ne espanjalaiset on, kyllä pitää olla eurooppalaisia?" - ukkeli ulvoo.

"Me syödään egyptiläisiä niin kauan kunnes Suomessa kasvaa appelsiinit, etkä sinä niitä koskaan edes itse kuori" - kuittaa rouva. Taisin hörähtää nauruun ääneen siinä vieressä, mutta niin teki moni muukin :)

Käänteen tekevä kohtaaminen oli pääsiäismunahyllyillä, jossa se pieni poika näytti mitä kaikkia munia hän haluaisi. Ja mitä tekee kääkäle? Hymyillen laittaa jokaisen pojan valitseman munan kärryyn ja kysyy, että riittääkö ne varmasti? "Otetaan nyt vielä pari lisää!"

Kai se on sydän kääkäleelläkin <3 Mutta jos omasta miehestä tulisi vuosien saatossa tuollainen, mitä epäilen, saisi hän jäädä kauppareissuilta pois, hih

P.S. Muistakaa, että enää on viikko virvon-varvon-sunnuntaihin!

Hui-Hai

2010-03-19T20:56:00.000+02:00

Mun ei ole pitkään aikaan tehnyt mieli mitään. Ei kotiin, ei itselle, ei lapsille eikä muille. Vaan nyt tekee. Olen paiskinut töitä tällä viikolla ja tänään näin Stockalla maailman ihanimmat oranssit Haisaappaat ja ne on pakko saada. Huomenna taidan töiden jälkeen palkita itseni niillä. Villi veikkaus, että saappaat ovat tämän kevään käytetyimmät kengät! Kellään muulla samanlaista tunnetta?

Nuo saappaat on taatusti pitkään kevään ainoa väriläiskä, kun rapa lentää seuraavat pari kuukautta.

Kuukauden kuluttua lentää vähän muutakin. Nimittäin 19. huhtikuuta lentää välipohja hitsilänkukkulaan. Siihen mennessä olisi saatava omat purkutyöt valmiiksi. Kaikki varmaan arvaa, mitä meillä tehdään pääsiäisenä. Puretaan seiniä ja nakutetaan laattoja kylppäristä. Heitellään villoja naapureiden iloksi pitkin pihaa ja ollaan muutenkin maiseman pilaajia.

Jonossa! -on hauska matkustaa

2010-03-18T20:43:00.000+02:00

Miten kivan vastaanoton sain! Kiitos kaikki, yhdessä ja erikseen! Mullakin oli ikävä teitä!

Ihan pelkästään svenssoneiden blogeissa en viikkoa viettänyt. Kävin mm. todella mahtavassa konsetissa. Club for five esiintyi meidän kulttuurikeskuksessa ja se oli kanuunbra, hihiiii (toi oli muuten mainio kommentti edellisessä jutussa - kiitti Katryn)
Konserttisali oli täynnä ja katsoin jälkikäteen, että sinne mahtuu noin 700 henkeä. Keikka loppui vähän ennen iltakymppiä. Ja sitten valutaan ulos, oikeaa ja vasenta puolta. Voisi laskea, että 350 oikealta ja sama mokoma vasemmalta. Persuke ylös penkistä ja sitten tökähtää. Ja minkä takia?

No sen takia, että jokaisen pitää juuri viimeisen tahdin jälkeen ja valojen tullessa päälle kaivaa puhelin esiin ja aloittaa sen päälle kytkeminen. Just siinä ja heti. Näppäillään pin-koodeja ja sitten odotellaan, josko viestejä olisi tullut. Sitten vastataan niihin ja yritetään samalla kompuroida hitaasti portaita kohti ovea. Veikkaisin, että ulostautuminen sujuisi puolta nopeammin, jos sen kännykän voisi laittaa päälle vasta ulkona. Kellä on niin kiire saada puhelin päälle tuohon aikaan illasta?

Sama homma narikalla. Ei puhetta, että yksi seuruessa jonottaisi takit, toisi ne sivummalle, jossa sitten pukeuduttaisi. Ei-ei, kaikkien pitää päästä toivottamaan narikkatädille hyvää yötä ja pukeutumaan juuri siihen tiskille. Ja taas jonotetaan. Ihan vaan, että päästäisi taas seuraavaan paikkaan jonottamaan..

Eli viereisen parkkihallin maksuautomaatille. Kukaan ei voi etukäteen jonottaessa kaivaa lippua ja kolikoita käpälään. Ei-ei. Niitä aletaan kaivelemaan vasta, kun ollaan itse tönöttämässä siinä automaatin edessä. Yritetään työntää lippua siihen setelimaksuaukkoon, vaikka on nähty jo ainakin kymmenen edessä olevan työntävän lipukkeen lopulta oikeaan koloseen. Ehkä se seteliaukko ottaisi sittenkin oman lipun! Sitä ei koskaan tiedä :)

Ja koska jokaisesta asiasta on hyvä löytää jotain positiivista, niin tässä kohtaa voisi sanoa, että onneksi ei oltu Intiassa tai vaikka Dubaissa. Siellä ei juuri kenelläkään ole pienintäkään käsitystä jonottamisesta. Me sentään opitaan jo ala-asteella muodostamaan jono pituusjärjestyksessä alta aikayksikön :) Vieläköhän muuten koulussa täytyy mennä pituusjärjestykseen?

Vuosi sitten

2010-03-17T23:00:00.000+02:00

Tajusin tänään, että on vuosipäivä! Tasan vuosi sitten, juurikin keskiviikkoisena iltana kaivoimme sorkkaraudan ja sen myötä vähän järeämmätkin kalut esille ja kampesimme ensimmäiset laatat lattiasta irti ottaaksemme mahdolliset lattialaudat esille. Nehän siis löytyi. Ne hiottiin ja maalattiin, mutta se on jo toinen tarina. No, ihan hiiveesti ei ole hommat vuodessa muuttuneet, koska ne saamarin samat työkalut on taas kaivettu esiin ja käyttöön yläkertaan. Toivottavasti viikonloppuna saadaan sieltäkin raotettua lattiaa ja katsottua mitä sen muovimatto-lastulevykerroksien alta löytyy. Nää lattiat on aina kuin pääsiäismunat. Ylläri voi olla hyvä tai tosi kehno. Harvemmin oikea, ehta timantti, heh!

Ei mut hei, huomaatteko, olen jossain muodossa takaisin? Viikko on tullut puitua näitä juttuja yhden jos toisen kanssa naamatusen, meileitse, puhelimitse, facebookitse jne.. Loistavaa vertaistukea ja kannustusta tullut joka suunnalta, kiitos vaan kaikille sopan hämmentäjille. Ihan hullua, mutta toisinaan tuntui, kuin jotain paljon kamalampaakin olisi tapahtunut, kuin tauko tai lopettaminen tai mikä lie onkaan.
Tää kuitenkin on mun juttu. Kirjoittaminen ja blogi. Molemmat. Luitte oikein, eli kaikki jahkailuun liittyvät kommentit kantsii ihan suosiolla jättää näpyttämättä.
En edes ole keksinyt mitään uutta suuntaa. Katsotaan mihin kulkee vai kulkeeko mihinkään. Inhoan sanaa fiilispohja, mutta mennään sillä kuitenkin. Juttua tulee, kun on tullakseen. Nettipiuha menee remontin vuoksi poikki jossain vaiheessa, mutta en vielä tiedä milloin.

Fiilispohja-sanan lisäksi inhoan Suomi-Ruotsi vastakkain asettelua ja sen myötä oman kansallisuuden vähättelyä. Seurasin viikon ajan tosi paljon mm. ruotsalaisia blogeja. Siellä on kauniita naisia, kauniita koteja ja sieviä lapsia. Eikä koskaan mitään kökkökommentointia! En millään haluaisi uskoa, että me ollaan takapajuisia kommentteinemme ruotsalaisiin naisiin verrattuna.

Tässä vaiheessa on turha lässyttää, että kirjoitan tätä itselleni. Alkujaan kirjoitin itselle, ystävilleni ja Suomessa asuville läheisille. Nyt kyllä kirjoitan tätä Teille. Jos kirjoittaisin itselleni, olisi tämä henkilökohtaisempi ja varmasti suljettu ja todennäköisesti kirjoittaisin tätä paperille päiväkirjaan. Ystävät ja muut tietävät luonnollisesti enemmän kaikesta.
Mitään syitä tämän pitämiseen ei tarvitse keksiä, koska inhoan myös sitä, että kaikelle pitää olla jokin syy. Tämä vaan on oikeasti sitten kuitenkin hauskaa. Huomasin aamuisin kaipaavani omaa kommenttilootaa, sinne tulleita viestejä ja terveisiä. Unohtaa ei myöskään sovi ulkomailla asuvia ystäviä, jotka varmasti edelleen mielellään lukevat kuulumisia. Ja täytyy äitilläkin olla jotain luettavaa!

Keksin loistoratkaisun joku aika sitten meikeille. Fiilispohja-sanan, syiden keksimisen sekä Suomi-Ruotsi maaotteluiden lisäksi inhoan möhnäistä meikkipussia, johon ajan myötä lähes liimautuu kaikki meikinrippeet. Sitten se ällötys lojuu jossain kaapissa, laukussa tai vastaavassa. Niinpä ostin maljakon, laitoin siihen arkimeikit ja sijoitin sen eteisen, lipaston päälle. Kun maljakko möhnääntyy, laitan sen astianpesukoneeseen. Toimii mulla, kun en raahaa tuota osastoa kauppaan tai leikkipuistoon. Sitä paitsi meikithän on vielä oikeasti kauniita!

...Nyt on laulut laulettu

2010-03-09T10:00:00.001+02:00

ja lähdön hetki on... Arvaatte varmaan?

Lähes neljän vuoden rupeama Ruusutapettia hapuilee tiensä päässä. Mä en nyt tiedä muodostuuko tämä vain tauoksi vai kirjoitusten harvenemiseksi vai täydelliseksi lopuksi. En oikein pysty päättämään. Näin monen vuoden jälkeen en pysty vannomaan, että lopetan tämän. Ehkä en pysty siihen? Ehkä kaipaan tänne kuitenkin? Juuri nyt en tiedä vastausta täysin ja siksi jätän takaportin auki.

Syitä on monia ja päällimmäisenä se, että tälläista tavista on rehellisesti alkanut suosio vähän hirvittämään. Jatkuvasti kantautuu korviin, että "se ja se lukee tätä". Olisi tietysti ihan mukavaa, että "se ja se" jättäisi joskus viestin tänne. Niinpä on tullut sellainen, vähän tympiväkin, tunne asioidessa ihmisten ja puolituttujen kanssa, että "lukeekohan toikin mun blogia? Tietääköhän se musta yhtä sun toista, mutta mä en tiedä siitä mitään".

Ratkaisu olisi tietysti kirjoittaa yleistä potaskaa ja esitellä vaikka (pukluisia) lastenvaatevarastoja, mutta kun se ei ole minua. Mieluiten kirjoittaisin ihmisistä ja hassuista jutuista, mutten viitsi ottaa riskiä, että asianomaiset käyvät täällä kytiksellä. Mielelläni kertoisin itsestäni, kodistani jne.. mutta näiden kertomusten perusteella kaikesta voi saada aivan väärän kuvan itsestäni ja kodistani. Tosin en ole varma, pitäisikö edes antaa täyttä faktaa tai totuutta. Yksipuolista se on niinkin.

Lapseni olen halunnut jättää tämän ulkopuolelle, kuten miehenikin. Heistä en viitsi kertoa kuin pintapuolisesti. Vanhin lapseni ottaa ensimmäisiä askeleita ystävyyksien muodostamiseksi, enkä halua sotkea sitä kuviota, koska näiden lasten vanhemmista osa tätä varmasti lukee. Joten sekin hieman tökkii, että joku mahdollisesti vetäisi omia päätöksiä lapsistani minun kauttani, koska ainakin toistaiseksi näyttäisi, että lapset ovat olleet osingoilla enemmänkin isänsä luonteenpiirteitä jaettaessa. ;-)

Pitäisi vain luottaa, että jokainen lukija ymmärtää, että nämä jutut ovat tosissaan se pintaraapaisu. En välttämättä ole sen kaltainen, minkä käsityksen minusta on täällä saanut. Tai ehkä olen. Kotini voisi oikeasti olla monelle pettymys luonnossa. Jokainen lukee kuitenkin jutut omalla tavallaan ja vetää omat johtopäätökset omassa päässään. Sehän on aivan luonnollista. Minäkin olen kuvitellut ihmisiä blogien takana tietynlaisiksi. Joissain olen osunut oikeaan, kun taas toiset ovatkin olleet aivan erilaisia, kuin mitä blogi on antanut ymmärtää. Hyvin inhimillistä tuo kuvittelu, mutta kun se on kuitenkin kuvitelmaa.

Tämmöttis manifesti tällä kertaa ja nyt mä sanon kiva, kiitti ja hei. Kuullaan, tai sit ei!

Sarjassamme mielenkiintoinen viikonloppu

2010-03-07T17:50:00.000+02:00

Onko viikonloppua vietetty keskieurooppalaisittain?? Itse istuin eilen naapurissa asuvan ystäväni autotallin edessä nauttimassa keväisestä auringonpaisteesta kahvikuppi kädessä. Aika ihanaa ja miltei keskieurooppalaista.

Viime yönä sitten näin unta, että blogiani oli sivuttu jossain sanomalehdessä Moskovassa. Just joo. Olin siinä unessa kaupungilla, kun puhelimeni soi. Istuin suihkulähteen reunalle vastatakseni puheluun. Millään ei meinannut saada mitään selvää, mitä soittaja puhui, kun suihkulähteen vesi lirisi niin kovaa. Kävi kuitenkin ilmi, että joku teistä lukijoista halusi ryhtyä kääntämään blogiani venäjäksi. Sitten heräsin siihen lirinään.. se olikin todellista..ei unta.. voi apua..
Vesi lirisee meidän sängyn vieressä jossain, kuin joku olisi suihkussa. Pikainen tsekkaus, että kaikki on sängyssä, eikä esim. vessassa. Kello oli 3 ja kaikki olivat sängyssä. Potkin miehen ylös ja lirinä oli meidän viemäri. Kaikki hanat olivat kiinni. Mies menee yläkertaan ja huutaa, että putki on räjähtänyt ja joka paikka lainehtii. Minä säntään kellariin etsimään pääsulun, joka onneksi löytyi sekunnissa. Siinä juostessa meni muuten jos jonkinlaisia filmejä silmissä katastrofin laajuudesta...
Sitten ylös ja yläkerran kylppäriin, jossa tosissaan lainehti. Räjähtänyt putki olikin onneksi vain räjähtänyt suihkun sekoittaja eli hana tai tarkemmin hajonnut tiiviste. Vesi oli suihkunnut kuin letkusta, jossa on peukalo päällä.
Niinpä mies joutui putkimiehen hommiin, minä kuskasin lapset äidille ja lähdin itse sovitulle retkelle.

Metsänkylän navettaan kävi tie. Ihana ilma, ihana reissu ja ihanaa pannukakkua. Jo pelkästään sen pannarin takia kannattaa paikkaan ajella. Vaikka tällä kertaa me ei raahattu ovia, ikkunoita tai vastaavia mukana, niin jotain oli pakko ostaa. Tällä kertaa se oli Verstas-kyltti puuliiteri/verstaan oveen. Kuvaa sitten joskus varmaan. Navetta oli kymä kuin helv.., tuli vanhat Augustin Huvila-ajat mieleen. Paitsi tuolla oli vielä kylmempi. Ei oikein pystynyt edes nauttimaan vanhan peen tonkimisesta, kun nenä, näpit ja varpaat olivat aivan kohmeessa. Kesällä sitten uudestaan!

Pannukahvi maistui muuten pitkästä aikaa ihanalle. Sitä pitäisi keittää useammin! Ja miten pannaristakin on saatu niin hyvää? Ei lainkaan sellaista nahkeaa pintaa, kuten omassani yleensä...

Että sellainen viikonloppu. Mikäköhän täällä seuraavaksi pasahtaa? Jännityksellä odotellaan ;-)

Viikonloppusuunnitelma

2010-03-05T12:33:00.000+02:00

Olen päättänyt viettää viikonlopun keskieurooppalaisittain.

Nimittäin tuolit terassille, toppatakki päälle, tyylikkäät aurinkolasit nenälle, pinkkiä huulikiiltoa ja iso kupillinen kahvia käteen. Ehkä vielä joku lehtikin lukuun. Sitten istumaan ulos, nenä kohti aurinkoa.
Kuulostaa niin ihanalle, että melkein voisi vaihtaa kielenkin joksikin muuksi kuin suomeksi :) No, ehkä me silti mennään ihan kotimaisella, hihii

Ja käpyrauhanen kiittää! Siis sikäli, jos aurinko paistaa, kuten on luvattu!

Tekisi mieli kaikkea

2010-03-02T19:45:00.000+02:00

... mut sit kuitenkaan toisaalta ehkä ei...

Tekis mieli lyhyempi tukka, kuten kuvassa, mut sit kuitenkaan toisaalta ei. No, vaaleammat raidat ainakin ehdottomasti seuraavalla kerralla. (Ystäväni, Heini, kuvassa oikealla)

Uudet patjat sänkyyn. Nykyiset on kuin riippukeinut ja puolikroppaa jumissa aamuisin. Hästensit? Tai sit ei...

Vanha astiakaappi keittiöön. JOO! Sellainen lasiovinen kaappi. Kunhan remontti valmistuu, saa pieni pöytä keittiöstä kenkää ja me syödään "salissa", kuin kuninkaalliset :)

Tekisi mieli mennä jo nukkumaan. Tai sit ei, koska koittaa päivän ainoa hiljainen hetki lasten nukkuessa.

Olen ollut pari päivää aivan tööt. Alati äänessä oleva lapsi koettelee hermoratoja. Hän on meinaan sata kertaa nokkelampi kuin minä. Tai sit ei.. koska ostin tänään kaupasta ison pääsiäismunan, jolla takaan hetken hiljaisuutta huomenna. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot on sallittuja - ähäkutti!

Blogini lukijat on ihania. JOOO! Ei nimittäin olisi parempaan saumaan voinut tulla aivan ihanan näköinen, pullea kirjekuori Saksasta. Terkkuja sinne, pihtaan sitä siihen hetkeen, kun yökkäri on päällä ja riippukeinu kutsuu.

Suomalaiset on hulluja. Joo! Kävin alkuillasta kaupassa ja hyllyt huusivat tyhjyttään, kun hamsterit ovat varautuneet alkavaan lakkoon. Vähintään nälkäkuolema tulossa!

Mitä muiden tekee mieli?

Vielä kivampaa !

2010-02-27T18:56:00.004+02:00

Pientä shoppailua äidin kanssa tänään. Greengaten termari ja lankoja. Vaihteluksi punaviiniä ja kutimet keikkuu. Taustalla soi Anna Erikssonin uusi levy, joka on aika herkku. Anna on muuten ihan suosikkini ja siirtyy nahka-tuotteiden lisäksi sille samalle, "paranee vanhetessaan" -listalle. Kuten punaviini ja minäkin ;)
Uusi levy on kevään ehdoton suosikkini. Sitä ei myöskään voinut ohittaa! Me likey! Anna on kaunis ja kaunisääninen nainen.

Garden of love (klikkaa kuunnellaksesi)

kuulostaa joka kuuntelun jälkeen paremmalta. Harmi, että nukkuvat lapset estää kunnon luukuttamisen.

Onhan muillakin tänään kivaa?

Kivaa !

2010-02-26T20:16:00.001+02:00

Kuvissa meidän ensimmäistä kotia mikämikämaassa. Ihanan askeettista, kun ei ollut vielä ehtinyt kertyä tajuttomasti kaikkea ylimääräistä ympärille. Vähän toista kuin nykyisessä huushollissa tässä tilanteessa. En siis roiku menneessä, kunhan katselin tässä päivänä eräänä vanhoja kuvia. Ärsytys ja maailman kaipuu on nimittäin taas kadonnut. Kotona on lämmin, ulos on luvassa plussaa ja elämä hymyilee kaikin puolin. Koska mitään remppaa ei pysty tällä hetkellä tekemään olen ajatellut heilutella kudinta, maalata ehkä yhden vanhan lipaston, juoda viiniä ja nautiskella.

On just niin kivaa, että avattiin miehen kanssa viinipullo ihan vaan siksi. Onhan muillakin yhtä kivaa!?

p.s. pieni lisäys, koska äsken unohdin mitä mun piti kertoa, mutta niinhän se olikin, juoru nimittäin.. Olen kuullut aika luotettavasta lähteestä, että TIGIT tulisivat ihan maitokauppoihin Suomessakin!

Ei voinut ohittaa

2010-02-25T20:43:00.001+02:00

Pakko esitellä alkaneelta vuodelta pari ei-voi-ohittaa -juttua. Siis sellaisia, jotka on pakko saada. Hinnalla millä hyvänsä. Tällä kertaa lykästi, koska nuo kaksi eivät yhteensä maksaneet kuin satkun verran ja äiti vielä osti niistä toisen.
Vanha Arabian lastenkannu. Toisella puolella Mikki ja toisella Minni. Joo, ei todellakaan pääse lasten leikkeihin. Keikkuu ihan vaan mun kaapissa ja parempi niin.

Soyaconceptin farkku-tunika. Ihana ihan ihana! Lähes polvipituinen. Pehmeää, vaaleaa farkkua. Eikä edes päällä näytä äippämekolta.

Ja tähän kohtaan on pakko hehkuttaa, että mahdun mun "läskimittareihin". Otin tammikuussa tavoitteeksi vanhat, pienet farkut. Pelkäsin tosin, että raskaus olisi muuttanut lantiota ja farkkujen kiinni saaminen olisi jäänyt pysyvästi haaveen tasolle, mutta näin ei käynyt. Mukavasti menee kiinni ja alle mahtuu kerrospukeutumisen alkeet, eli villasukkikset ja leggarit.

hamsteri vs. keräilijä

2010-02-24T21:09:00.001+02:00

Ihminen on keräilijä. Tai naiset kai ainakin on. Ja koska olen lopettanut hamstraamisen, olen päättänyt siirtyä astetta hankalammalle tasolle - sille keräilijätasolle siis.
Hamstraaminen nimittäin johti vain vaikeuksiin ainakin tilan suhteen. Hamstrasin mm. Arabian kannuja, joita on lähemmäs kymmenen, joilla en tee mitään, joista en voi luopua ja ne vievät tilaa. Hamstrasin muumimukeja, joita on varmaan 30, jotka vain tukkivat kaapin ja joista en juurikaan edes juo, mutten voi luopua. Joten ei yhtään mitään vastaavaa enää kiitos!

Nyt olen päättänyt kerätä jonkin design-tuotteen meidän jokaisen syntymävuodelta. Ei aavistustakaan mitä kivaa meidän vuosina on kehitelty, mutta siihen aion jatkossa perehtyä. Tarjolla olisi 1969, 1975, 2006 ja 2009. Annetaan talon syntymävuodelle, 1929, myös mahdollisuus. (Nyt voitte sitten miettiä, kuka on syntynyt minäkin vuonna ;) )

Meidän talon rakennusvuodelta on nimittäin aivan ihana klassikko, Mies Van Der Rohen Barcelona-tuoli, joten varataan sille tilaa eteiseen. Hinta vain ajaa sen hankitalistalla siihen kohtaan, kun kaikki remontit on tehty (eli ei kai koskaan) ja esteettisyys siihen ajan jaksoon, jolloin istun vekkihameessa siistissä kodissa lasten notkuessa ostarilla ja Reimateccien ollessa soooo last season.
Barcelonan ottomaani on myös aika houkutteleva. Tuli meille kumpi tahansa, on se löydyttävä käytettynä, koska haluan sen olevan kauniisti patinoitunut. Nahka nimittäin menee "paranee vanhetessa"-listalle.

Lisäys heti, koska yhdellä googlauksella löysin omalta vuodeltani design-koukun (Harri Korhonen & Maria Kuikka). Kotimaista suunnittelua jopa.Voisi harkita uuden kylppärin pyyhekoukuiksi. Ne kun aina ovat muutenkin hankalat yksityiskohdat valita ja jos tuon valitsisi, olisi niissä "jokin juttu"

Just nyt

2010-02-23T17:25:00.000+02:00

Menihän siinä 1,5 vuotta. Koska nyt just olisin mielummin

Luksushotellissa.. lämpimässä..Cosmopolitan käpälässä

Afternoon tealla. Ihanan ystävän seurassa (kaima, IKÄVÄ!)

Palmujen keskellä

p.s. Edellinen juttu sai kenkää, koska eiköhän siitäkin pitänyt närkästyä. Sorgen, nyt on vaan sellainen mielentila, etten kaipaa yhtään mitään ylimääräistä negatiivista elämääni tuntemattomilta tai puolituntemattomilta. Ystävieni huolia kyllä kuuntelen, kuten he hyvin tietävät. Ja kuten he myös tietävät,en kirjoita niistä tänne.

Arvonta suoritettu

2010-02-23T11:32:00.000+02:00

Arvonta on viimein suoritettu. Ja onni suosi kahta blogistia.. tat-ta-daa!

Onnea:

ANNI

Anni's little cornerin takaa

TUIRE

omalta kylältä.

Mukava aloitus tuoreelle blogille

Kuulasta ja kepeää

Anni, laita mulle s-postilla osoitteesi niin paketti lähtee

ja Tuire saa omansa postilaatikkoon tai ovelle (mulla on jonkinlainen kutina sun kodin sijainnista)

Kuvaterapiaa

2010-02-22T18:00:00.000+02:00

Koko perhe palannut taas jäiseen ja lumiseen tukikohtaansa lämpimistä mummi- ja mummoloista. Keksin jälleen uuden selviytymiskeinon tästä. Unohtui siis mainita, että kotona oli kokonaista 13 astetta, kun ryömin lumihangessa kauppakassien kanssa sisään.

Löysin nimittäin vanhan Glorian Kodin numeron ja kannen nähtyäni selasin siltä seisomalta esiin koko jutun lehdestä. Täydellinen ullakkohirsiviritelmä, johon mekin tähdätään. Hiiveesti ei haittaa, ettei meidän hirret ole noin massiiviset, vaan köyhänmiehen versio niistä, mutta jotain tämän suuntaista on hakusessa. Toivottavasti vielä toteutuukin.

Ja kyllä muuten lämmittää jo etukäteen aina kuvan ohi kävellessä. Repäisin kannen irti ja länttäsin seinään.Yläkerrasta tulee hyvä. Ja lämmin. Tulin tulokseen, että kaiken kauniin ja ihanan eteen joutuu kärsimään. Myös kodin suhteen :)

P.S. Ja se arvonta. Huomenna. Lupaan!

Flowers, beautiful?

2010-02-20T11:03:00.000+02:00

Nyt on pakko vähän toistaa historiaa, koska tämä vanha, legendaarinen, juttu tuli eilen illalla mieleen ja hihitin sille kaikessa ikävässäni itsekseni. Nyt, jos koskaan on ikävä Dubaihin nimittäin. Osittain purettu yläkerta puskee pakkasta muualle taloon ja tänä aamuna meillä oli sisällä +14 astetta. Pikkasen vielä jaksaa tilanne naurattaa. Se ei naurata, että luulin jo nähneeni pari "vuosisadan lumimyräkkää" tämän talven aikana ja ensi yöksi se the vuosisadan myräkkä onkin vasta tulossa. Ei, se ei vedä suupieliä ylös. En ole vielä päättänyt itkenkö vai nauranko. Joka tapauksessa mummin luo kulkee tieni ensi yöksi.

Ja koska hyvät jutut lämmittää, niin kaivoin tämän arkistoista esille. Taisitte muutenkin haluta niitä ulkomaan kokemuksia, joten tässä tulee. Pihanlaitto ostopalveluna. Olkaa hyvä :)

Flowers, Beautiful? ma'am?

Tapahtui viitisen vuotta sitten eräässä kaapulaisten maassa..

Olimme juuri muuttaneet maahan ja saaneet ensimmäisen oman kodin. Elettiin lokakuuta 2004. Erämaa kutsui. Juuri valmistunut asuinalue. Vartioitu alue, muurin suojissa oleva piha. Iso hiekkalaatikko. Vuokranantaja Abdul. Ehkä 25-v Emirates Airlinesin First Officer, perämies. Nuori valkokaapu. Lupasi, että vuokraan kuuluu myös puutarhurien pihanlaitto. Lähtotilanne oli tämä. Hiekkaerämaa, iiiso hiekkalaatikko. Mullasta ei tietoakaan. Silkkaa tiimalasihiekkaa.

Jonkun aikaa asuttuamme saapui vuokrasopimukseen kuuluvat puutarhurit.

"Basic landscaping"; nurmikkoa ja istutukset. Eli auton lavallinen pakistanilaisia miehiä siirtonurmikkorullineen.

Kysyivat: "what flowers madame?"

Joo, ei sitten mitaan tietoa! Mikä täällä kasvaa? Ruusutarha, ikivihreä puutarha suihkulähteineen näkyi mielessani. Aina kukkiva. Ei lunta, ei jääta, ei pakkasta. Paratiisi.

Annoin yöpuvuissa työskenteleville "puutarhureille" vapaat kädet.

"Tehkää kaunis!" "Kukkia reunoille, nurmikkoa keskelle".

"Ok, Madame" - asia klaari.

Tulos oli tämä:

Ekana päivänä lähinnä ärsytti, kun puutarhurit pummivat vettä tunnin välein juotavaksi. Ajattelin, että orjapalkalla olevia tulee sentään juottaa.

Ja illalla ajattelin, että mitaköhan kaikkea kivaa vielä noihin väleihin tulee. Varmasti runsaasti kaikkea kaunista kukkivaa... Kukkiahan niihin tuli! ;)

Ehkä 5 surkeaa samettiruusua...

"Flowers, Beautiful? Madame?"

-kysyivät puutarhurit, kahden päivan aherruksen jälkeen.

Oli valmista. Olin valmis itkemään! Tässäko oli meidän ihana puutarha? Puutarha, jossa meidän piti pari vuotta viettaa mukavia grilli-iltoja. Istua iltaa shampanjalasien ääressä, kuten Suomessa omassa kauniissa puutarhassa. Nauttia.

Se oli karmiva... Muistelen tekstanneeni kaima-ystävälleni, että piha on kuin harjoitusammunnan jaljiltä, jotain kasveja muistuttavia siella täälla, parin metrin välein.

En olisi kuitenkaan uskonut, etta pelkässä hiekassa lopulta kaikki niinkin hyvin kasvaa. Isänmaa ja multa oli kaukana! Vajaa vuosi istutuksesta meilta naytti jo tälta, mutta sitten olikin muuton aika.

Ja nyt me katsellaan sitten kuurankukkia..

Lisää jees-miehestä

2010-02-18T21:31:00.000+02:00

Jälleen moniajoa koko päivä ja silloin tuloksia tulee täällä päässä. Nyt suunnitelmat on siinä pisteessä, että jopa minäkin voin sanoa homman olevan jo lähes tehty, vaikkei mitään ole vielä tehty. Kahviakin ollaan juotu vain keskenämme ja pullat on jätetty pisteiden vuoksi väliin.
Meidän yläkertaa ei oikein voi suunnitella etukäteen kuin hyvin ylimalkaisesti. Työvaiheet ja tavat tulee esille sitä mukaa kuin puretaan. Eli jees-miehen löytäminen hommiin on homman juju. Sellainen, joka osaa vähän innovoida eikä vain pitää vasaraa käpälässä. Ja sanoo jees-jees, mikään ei ole mahdotonta :D

Ja se yläkerta. Siitä on tuleman täysin erilainen kuin alakerta. Tai no keittiö on ehkä ajatukselta vähän kuin yläkertsi. Jotain uutta, vanhaa, lämmintä, kylmää ja ripaus kitchiä.
Ullakkotunnelmia tulee hirsistä, joita tulee jäämään jonkin verran näkyviin. Katot ja seinät levytetään tällä kertaa. Ei panelointia, ei edes puolisellaista. Seinät, katot, lattiat valkoisiksi maalattuina. No tapettia ehkä johonkin.
Meidän yläkertaan jäävät mööpelit on tummaa puuta, joten vähänkö tulee siisti, kun on tummia hirsiä, tummia huonekaluja ja vitivalkoista muuten! Siihen päälle yleelliset ja värikkäät tekstiilit sekä parit makeet valaisimet. Olis jo valmista!! Harmi, ettei omista ajatuksista saa kuvia..

P.S. Mulle tuli keikka huomiseksi Porvooseen, joten arvonta suoritetaan lauantaina

Tein sen!

2010-02-18T10:00:00.000+02:00

Viitaten alempaan. Yksi soitto tehtaalle ja mahdottomasta tuli mahdollinen. Jees-mies löytyi! Maailma on yksinkertainen paikka elää!

Nyt alkaa se haasteellisin osuus, kun ei-ammattilainen-nainen yrittää opastaa ammattilaista. Miestä.

Jees-mies wanted!

2010-02-17T22:55:00.005+02:00

Naistenmaailmassa kaikki tulisi tehdyksi ilman loputtomia palavereja ja pähkäilyjä. Kun miehet suunnittelee tekevänsä jotain, juodaan ensin litroittain kahveja, pidetään palavereja, syödään pullia, tehdään muistioita, istutaan, istutaan ja istutaan. Sitten tuskaillaan, tuskaillaan ja tuskaillaan kuinka hankalaa kaikki on. Lopulta ehkä perustetaan vielä työryhmä ja jaetaan hommat. Sitten kaikki on olevinaan tosi tärkeitä ja kiireisiä.
Oma tukka harmaantuu katsellessa ja kuunnellessa.

Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty vaan se on vain kohtuullinen alku. Ainakin mielestäni. Koska minä olen toiminnan ihminen ja täällä meinaa väkisinkin pukata harmaata juurta tällä hetkellä.

Meillä on nyt käyty ihmettelemässä työnmäärää ja työn hankaluutta. Kestää muka ikuisuuden, pitää tehdä sitä, tätä ja tota. Ja mä kun olen sitä mieltä, että leka laulamaan ja seinää kaatumaan. Sen, tän ja ton tekemisen siinä välissä on pakko pystyä jättämään väliin. Se ei voi olla niin hankalaa!
Toiset miehet saa oman miehenkin lähes mukaan "mies-moodiin". Hyvä ettei kahveja aleta keittelemään ja pullia kaivamaan pakastimesta. Minä yritän vääntää ja kääntää asiaa ja lopulta istun koko illan googlen kanssa etsimässä todistusaineistoa kaikkia miehiä vastaan.
Kirottua on se, kun taas vaihteeksi ei useampaan paikkaan voi soittaa 24h. Mutta odottakaapa kun aamu huomenna valkenee. Silloin tartun taas vaihteeksi luuriin ja aion todistaa mahdottoman mahdolliseksi vaikka siihen menisi koko päivä. Koska mun järki sanoo niin, vaikken ole rakennusalan ammattilainen. Ajattelin vielä ottaa oikotien onneen ja aloittaa soittelun suoraan ylimmältä taholta. Nimittäin tehtaalta. Että älkää ihmetelkö, jos mun puhelin tuuttaa varattua.

Ja mistä on kyse? Kyse on siitä tarvitseeko meidän yläkerran runko rakentaa uudestaan, koska katon kannakkeet on vain 10 senttiset ja siihen pitäisi saada 5 senttiä tuuletusaukkoa ja sitten vielä niitä eristeitä kiinni johonkin. Yleensä kai laitetaan paksumpi eriste ensin ja sitten ohuempi päälle. Huomenna olen päättänyt löytää jonkun, joka sanoo, että sen voi tehdä toisinpäin. Ohuempi ensin ja paksumpi sitten. Ilman kahveja ja pullavatia. Ilman muistiota ja suunnitelmia.
Ja jos joku sitten vielä rutisee, ryhdyn vaikka itse vetämään niitä saamarin eristeitä sinne kattoon.
Olen nimittäin nyt lähes uinut näissä eristeissä ja mulla on hyvinkin itsevarma tunne sen suhteen, että pystyn puhumaan niistä kuin ammattilainen. Huominen onkin verrattavissa tenttiin, kun otan tietoni käytännön testiin soitellessani ympäriinsä. Eristeiden u-arvot alkaa tulemaan jo ulkomuistista!

Elämässä kaiken a ja o on löytää juuri se ihminen, joka sanoo, että kaikki on mahdollista. Sellainen "jees-mies". Please, give me one!

Pari päivää töissä

2010-02-16T20:59:00.000+02:00

Olen painanut kaksi päivää töitä aamusta iltaan. Nyt väsyttää ja paleltaa silleen, että voisin tilata meidän "koti-isältä" Irish coffeen. Mies nimittäin viettää isyyslomaviikkoa ja on saanut tutustua elämääni hetken. Huomisesta alkaen siirryn kuitenkin kotityöpaikalle ja yläkerta jatkaa moukarin saamista. Mukavan fyysistä hommaa tiedossa. Olen muuten vetäissyt - 7kg ja ehkä vähän päälle, että kaiken tämän kunniaksi ainakin työnnän toisen käden hetkeksi karkkipussiin.

Ihana oli tulla töistä kotiin, kun meidän pojat olivat siivonneet. Melkein voisi ehdottaa osien pysyväisvaihtoa :)

Kävin paikallisella Greengatemyyjällä katsomassa olisiko kevään uusia astioita tai tekstiilejä tullut. Ei ollut, joten on tyytyminen vanhoihin, mutta ei mitään vikaa niissäkään! Meillä on ihan arkikäytössä Ikean lautasten lisäksi kokoelma vanhoja ja kuluneita erilaisia Arabian lautasia. Ei haitaa jos hajoaa, koska niitä saa muutamalla eurolla uusia. Ja kun ovat kaikki vähän erilaisia niin mukaan sopii lisää erilaisia. Aika ihanat, etenkin kesällä. Voi kun saisi jo uusia perunoita! Kellään muulla ikävä niitä?

Hömppää kansien välissä

2010-02-14T16:53:00.001+02:00

Aikuisten oikeasti minulla ei olisi aikaa tälläiseen ollenkaan. Siis lukemiseen. Illat voisi käyttää hyödyllisemminkin, mutta kaiken purku- ja uudelleenjärjestelytyön ohessa täytyy olla jotain kevyempääkin. Yläkertsi on menossa atomeiksi hyvää vauhtia ja meidän ex-makkarissa oli viimeyön pakkasten (-20) jäljiltä vain +5 astetta.

Kirjahyllyjen täyttötyön yhteydessä tuli eteen vanhat äitiyshömppäkirjat, joita olen lueskellut iltaisin. Ihania! Kaikkia kirjoja yhdistää trendivetimet ja varusteet, kieroutuneet vanhemmat tai muuten vain jumissa olevat ihmissuhdekuviot sekä tietysti ihanat ja hirveät piltit.
Enkuksi lukeminen on muutenkin välillä ihan hyödyllistä. Tietääkseni noista kirjoista ei mikään ole edes suomennettu. Itse ostin ne Dubaista, mutta eiköhän niitä saa Amazonilta ainakin tilattua.

Onneksi Suomessakin jo pokkareihin panostetaan. Kansien kuvitus on ehkä vielä vähän ankeaa, mutta valikoima on jo runsas. Itse ainakin ensin kiinnitän huomion kanteen, jos kirjailija tai kirja ei ole muuten tuttu. Kannen perusteella käännän takaosan lukuun ja teen ostopäätöksen. Nää on aika herkut ja Momzillas - eli äitihirviöt on kirjana aivan suosikkini!

Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille <3

Sitä sun tätä

2010-02-12T14:22:00.000+02:00

Mulla on ollut tämä tekstieditori auki nenän edessä jo varmaan puoli tuntia. Olen tuijottanut tapettia ja miettinyt miten asian jäsentelisin ja miten sen ilmaisisin. Aiheena piti olla kilpailuhenkisyys tai jotain sen sellaista. Pää raksuttaa, mutta tähän ei synny mitään.

Ajatukset on nimittäin enemmän kaiken maailman eristelevyissä, kuin jatkuvasti kilpasilla olevissa ihmisissä sitten kuitenkin.

Taidan mielummin soittaa Puukeskukseen ja jättää kisailut sikseen :)

Ehkä jotain kuitenkin. Selitttelijät. Vaikka ne, jotka selittelevät, jos ovat ostaneet jotain Ikeasta. Kauhea tarve puolustautua. Aivan kuin Ikean tuotteista saisi taudin tai jonkun leiman otsaan. Tai ne, jotka eivät voi ostaa mitään Ikeasta, koska se on I-k-e-a-s-t-a. Tekeekö valmistaja kivasta jutusta huonomman?

Meidän lautaset kamalan pimeässä kuvassa. Näitä meillä on ollut niin kauan, kuin Ikea on niitä myynyt. Itken sinä päivänä, kun niitä ei enää tehdä ja viimeinenkin on rikki.
Neliskanttiset, valkoiset, kevyet ja hyvä laatuiset. Kahta kokoa, isoa ja pientä. Kymmenen vuoden aikana niistä on mennyt rikki ehkä kaksi ja vain syystä, että olen itse tiputtanut. Lähes kaikki aina sanovat "Ihanat, mistä noi on?" ja kun vastaan "Ikeasta", on reaktiot aina mielenkiintoisia ;)

Perhe-elämää parhaimmillaan

2010-02-11T17:09:00.002+02:00

Kipaistiin tänään neuvolassa molempien lasten kanssa. Opin taas jotain. Nimittäin, että ennen neuvola-aikaa on ainakin vietettävä hyvin normaali aamu, ei mitään poikkeavaa...
Aina kovaan ääneen (huutaen) puhuva lapseni päätti sitten neuvolassa puhua ensinnäkin kuiskaten. Ja kun häneltä kysyttiin, että "mitäs sinä aina syöt?", vastasi juuri vähän turhan hoikaksi todettu lapsi: "lintujen leipää". Että silleen :D Vanhempani nimittäin toi meidän linnuille aamulla leipää, jota F halusi syödä suoraan pussista.

No mutta, meillä kotona siirrytään rivakkaa tahtia asumaan keskikerrokseen. Eilen olohuone muuttui makuuhuoneeksi, ruokatila olohuoneeksi jne.. Sen verran rivakasti huonekalut siirtyili kerroksesta- ja paikasta toiseen, että sain sitten murtohälytyksenkin aikaiseksi, heh. Tarkastussoitto Securitakselta tuli muuten välittömästi. Ehdin sanoa "hups!", kun puhelin jo soi. Mitäköhän ne tuumasi, kun kamera lähetti meidän kaaoksesta heille suoraa kuvaa samalla ja me persukkeet pystyssä kohti kameraa ihmetellään, että miten saatiin hälytys aikaiseksi. :)

paluu hetkeksi tämän kaltaiseen järjestykseen, tosin "hieman ahdetumpaan"

Eikä tästä taida tulla edes mitään järkyttävää slummia, kun mieheni astui kehiin. Itse olen, kuten minut tuntevat ja pitkään tätä lukeneet ovat saattaneet huomata, varsinainen "halki-poikki-ja-pinoon" -ihminen. Olisin siis vain tehnyt kasoja, läjiä ja kammottavan sotkun, jonka keskellä me oltaisi luovittu kesään. Mies, onnekseni, on varsinainen insinööri tässäkin tapauksessa. Hänellä oli selvät sävelet, ettei mitään kasoja tehdä, vaan laitetaan kunnon järjestys, joskin ehkä ahdasta tulee.

Ehkä juuri tuon halki-poikki-pinoon -piirteeni vuoksi kestän nämä remontitkin aika hyvin. Jos rehellisiä ollaan, kehittäisin varmasti stressin esim. siitä, että minun pitäisi askarrella itse vaikkapa 50 joulukorttia. Se tuntuisi täysin mahdottomalta ajatukselta. Jopa aika vastenmieliseltä. Kun taas seinien moukaroiminen ja remontin koordinointi tuntuu sen rinnalla lähes helpolta ja sangen mukavalta!

Hommat jatkuu, kuten arvontakin pari juttua alempana!

Keittiö, vielä kerran

2010-02-10T11:00:00.002+02:00

Tämä tulee ajastettuna, koska olen todennäköisesti jälleen lumitöissä tai purkutöissä tai jossain muussa rääkissä, kuten huitomassa ulkorakennukseen tilaa meidän romuille. Yläkertaan puskee vesi, ja tilanne on sama kuin monilla muilla, josta kaikki lehdet mm. eilen toitottivat.

Kaivelin vanhoja kuvia, kun yritän päästä päässäni remppafiiliksiin. Tai no, hirveää kuvakimaraa ei siihen tarvita, niin tuoreessa muistissa se on. Tällä kertaa tilannetta helpottaa se, etten ole raskaana. Äiti lupasi jo anoa mulle valkoisen ritarin ristiä, kun olen tämän loppuun saattanut. On sitten ollut 2 massiivista remonttia vuoden sisään.

Tässä kuitenkin ensin kuva (sorry huono, räpsäisty lehtikuvasta), jonka nähtyäni meni edellisen rempan koko paletti uusiksi ja näin jälkeenpäin ajatellen se räjäytti myös kulupotin, mutta on ollut joka pennin arvoinen.

Alunperinhän laajennukseen oli tarkoitus tulla ruokatila, mutta tuon kuvan nähtyäni tein uuden suunnitelman sekunnissa. Tota ikkunarivistöä ei vain voinut vastustaa! Pahoittelin suunnittelupuolelle, että hommat menee uusiksi jne. Mutta naisen on oikeus vaihtaa mielipidettä, eikö totta?

Alhaalla on sitten minun, sisustusarkkitehdin ja puusepän näkemys kuvasta. Fiilis tuli aika hyvin meillekkin ja tuon rustiikin tunnelman sain mukavasti kadotettua ja lopputulos on aika perinteinen, joskin modernilla vivahteella.
Perinteiseksi sen tekee vaaleanharmaa lautalattia, välitilan laatat ja kaapistot vetimineen. Kylmyyttä tuo musta kivi ja harjattua terästä olevat kodinkoneet sekä isot ikkunat. Rustiikkia tulee ruokapöydästä ja köyhänhopeisista valaisimista + ripaus kitchiä sinisestä jääkaapista.
Meidän koko koti menee samalla linjalla :) Tajusin just, ettei mulla ole yhtään ainoaa kuvaa tuosta päätyseinästä valmiina, jossa jääkaappikin on

****TUTUSTUMIS-ARVONTA JATKUU ALLA****

*Nanna*s:iin lisätty pari koti-juttua myös*

Meet the Fockers - Tutustutaan taas!

2010-02-09T08:51:00.003+02:00

Eh, en voinut vastustaa tuota otsikkoa :) Just sopivan huono vitsi, että pakko vähän itsekseen hihittää sille :)

Otetaan toiveesta tutustumiskierros taas tähän väliin. Sitä oli aivan ihana lukea viimeksi!! Eli kaikki mukaan, uudet, vanhat ja satunnaisvierailijat. Kertaus on opintojen äiti, joten ei haittaa, vaikka olisit jo itsesi aimmin esitellyt. Kerro jotain itsestäsi, mitä ikinä haluat. Jos haluat, kerro ikäsikin, kun joku lukija oli kiinnostunut lukijoiden ikäprofiilista.

*ARVONTA*

Osallistujien kesken luonnollisesti arvotaan jotain, vaikka parikin juttua. Palkinnot ovat vielä mysteeri, koska en ole hetkeen päässyt ihmisten ilmoille. Ja täällä saattaa olla pari päivää hiljaisempaa minun puoleltani, koska ryskäämme yläkertaa, mutta taatusti tutustun teihin aina kahvitaukojen aikana!

Viikko aikaa osallistua ja aika alkaa n y t !

*Meet the Fockers* ;)

Minä olen Nanna, 34-v, Espoo. Mies, kaksi poikaa ja vanha tönö, jonka viimeiset kuviot varmasti moni tietää. Olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla, Helsingissä ja Espossa. Neljä vuotta (2004-2008) pyörähdimme miehen työn vuoksi Dubaissa.

Olen laihdutuskuurilla vähintään 5 kertaa vuodessa, kuten tälläkin hetkellä. Toisinaan onnistun, toisinaan en, mutta nyt on hyvä vauhti!

Olen puhelinmyyjien unelma ja lähes aina lankean hyvään tarjoukseen. Muutama viikko sitten sain tosin tarjouksen Apu-lehdestä, josta kieltäydyin. Harmittelin jälkeenpäin miksen tiedustellut syytä, miten olen joutunut heidän profiiliin :)

Ruokakaupassa minua kiukuttaa, kun ruoan alv:n lasku ei näy missään!

Olen kauheassa blogikoukussa ja ihanat, kauniit blogit ovatkin korvanneet naistenlehdet ainakin minun elämässäni! En ole lopetusaikeissa tämän suhteen ikävistä kommenteista huolimatta, koska olen saanut tältä paljon. Ystäviä, tuttavia, ihania viestejä, ihania meilejä. Hyviä neuvoja, vinkkejä.

Kuka sinä olet?

p.s. Täällä on hyvä alku, tosi kiva lukea viestejänne! Viimeksi tuli 227 viestiä, että laitetaanpas paremmaksi, jooko? Terveisin Nanna kahvimukin takaa

Ilmaista kivaa

2010-02-08T19:24:00.002+02:00

Kiitti kaikista juttuvinkeistä vielä tässä. Tämä on napattu ehdotuksista, koska keksin välittömästi aiheen, joten laitetaan tulemaan. Myös muutama muukin on jo plakkarissa ;)

Yksi parhaimmista elämän ilmaisista asioista on ilmaisjakelulehdet. Meillä pääkaupunkiseudulla tulee paikallisuutiset sanomalehden muodossa postilaatikkoon ja kaupoista, kahviloista, busseista, metroista saa lisää. Osa ilmestyy arkisin joka päivä. Joskus kuljin junalla/bussilla töihin ja miten ihanaa olikaan aamulla napata Metro-lehti sille varatusta pussista matkalukemiseksi. Ja aika täydellistä on istua kahvilassa City-lehden kanssa. Dubaissa meidän talon aulaan toi paperboy joka aamu paikalliset ilmaisjakelulehdet. Yleisönosasto niissä oli varsin hupaisa, kun eri kansallisuudet, uskonnot, tavat ja opit yrittivät löytää yhteistä säveltä.

Suomessa yksi ihan lemppari on K-Kaupoista saatava Ruoka Pirkka. Tarkkaa ilmestymistaajuutta en tiedä, mutta usein se ilmestyy. Ja aina täynnä ihania, helppoja ja yksinkertaisia reseptejä. Itselle on niitä varsinainen pino jo kertynyt. Säästän aina, jos niissä on jotain kivaa, jossain vaiheessa toteutettavaa suosikki-resepti-kansiota varten. Se, milloin saan sen tehtyä on varmaan sitten joskus, kun istun vekkihameessa valkoisilla sohvilla lasten räkiessä kavereineen jossain pusikoissa

Yläkuvassa oikealla olevan piirakan resepti on pakko jakaa teille, koska se on vähättelemättä m a a i l m a n p a r a s!

Me vedetään yläkertaa atomeiksi, joten työmäärästä riippuen päivitykset saattaa hetkeksi hieman harventua. Aika ihanaa, kun siivouksesta ei tarvitse huolehtia piiiitkään aikaan, koska alakerta alkaa olemaan jo tupaten täynnä tavaraa. Yksi asia on jo varmaa; maksoi mitä maksoi, on yläkerta laitettava tänä keväänä. Toisaalta aika jees, koska sitten on rempat tämän talon osalta oikeastaan tehty. Ainoa mikä tässä hommassa ärsyttää on tavaroiden setvinen ja roudaaminen alakertaan ja sitten siinä kaaoksessa eläminen, kun mitään ei löydy mistään. Mutta aika pieni päänsärky kuitenkin. F ainakin tuntuu olevan innoissaan tulevasta leirielämästä.

Mutta sitten se resepti:

Kesäkurpitsa-fetapaistos ja marinoidut tomaatit (8 annosta)

1/2 pkt (400g) piirakkataikinaa (pakaste)

TÄYTE:

1 tlk (180 g) fetajuustoa (salaattijuustoa)

3 kananmunaa

2 dl maitoa

1/4 tl mustapippuria

3 rkl pestoa

1 kesäkurpitsa

1 valkosipulinkynsi

1 rkl oliiviöljyä

MARINOIDUT TOMAATIT:

1 rs kirsikkatomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

1 tl balsamiviinietikkaa

ripaus suolaa

mustapippuria

tuoreita basilikan lehtiä

1. Taputtele taikina voidellun irtopohjavuoan (halk. n. 24 cm) pohjalle ja reunoille n. 3 cm:n korkeudelle Pistele pohja ja nosta kylmään hetkeksi

2. Valuta ja hienonna feta (salaattijuusto) ja levitä tasaisesti piirakkapohjalle. Vatkaa munat ja maito sekaisin. Mausta mustapippurilla. Kaada munamaito piirakalle ja nostele pestoa tasaisesti piirakan pinnalle. Hajoita pestonokareet esimerkiksi haarukalla munamaidon pintaan.

3. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi esim. juustohöylällä ja peitä piirakan pinta tiheästi limittäin ladotuilla viipaleilla. Hienonna valkosipulinkynsi ja sekoita oliiviöljyyn. Voitele kesäkurpitsat valkosipuliöljyllä.

4. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alatasolla 35-40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja pohja kyspä. Peitä vuoka tarvittaessa kypsentämisen aikana leivinpaperilla, jos reuna tummuu liikaa.

5. Halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita kulhossa öljy ja balsamiviinietikka. Lisää ripaus suolaa ja pippuria. Sekoita joukkoon kirsikkatomaatit. Anna maustua huoneenlämmössä paiston ajan. Lisää tuoreita basilikan lehtiä ennen tarjoilua. Lusikoi marinoituja kirsikkatomaatteja piiraken keskelle paiston jälkeen.

Itse kyllä tomaatin ystävänä lappaan niitä piirakan keskelle hirveän keon. Kuvassa niitä on makuuni aivan liian vähän. Ja piirakka on muuten tosi hyvää kylmänäkin, eli sen voi tehdä etukäteen.

Onko muilla kivoja ilmaisvinkkejä?

Edit - Lähes ilmainen vinkki, vaatii vain nettiliittymän. www.casttv.com. Sieltä voi katsella jenkkisarjoja, jotka Suomessa ovat hieman jäljessä tai jos sattuu esim.missaamaan jakson. En ole jostain syystä päässyt pitkään aikaan tv:n äärelle Täydellisten naisten aikaan, mutta tuoltahan ne voi katsoa. Ei edes vaadi mitään lataamista!

Muotoilutuotteeni

2010-02-07T21:21:00.002+02:00

Nyt tulee tukkajutskua muotoilupuolelta. Ehdottomia luottotuotteita, joiden edessä en edes kovin helposti lähde kokeilemaan mitään uutta. Tiedättekö, mutta inhoan, kun näistä(kään) ei saa näytteitä, vaan on luotettava tuotteen myyjän sanaan. Ja kampaajahan saa kaiken aina vaikuttamaan niin helpolta, mutta yllätys voikin tulla kotona, kun niitä ei saa itse toimimaan. Muotoilutuotteissa varmasti useimmiten mennään metsään siinä, ettei niiden jälkeen föönäta tai viedä mitään lämpöä tukkaan. Suurin osa siis tarvitsee lämpöä aktivoituakseen. Ja jos sitä fööniä tai ilmakiharrinta ei näytä, voi tukka jäädä takkuiseksi tai klimppiseksi.

Myös annostus on hyvä muistaa - less is more :)

Ihan ykköset, olleet jo pitkään. Paul Mitchellin Super Sculpt ja saman herran Thicken Up.

Super Sculpt on kevyen tuen antava, sopii kevyeen, päivittäiseen muotoiluun ja tuotteen paras puoli on sen kuivattava vaikutus. Eli tukan kuivuminen todella nopeutuu! Tämän kanssa voi hiusten antaa kuivua ilman fööniäkin. Ihana omenan tuoksu on myös plussaa. Niin ja siis ehdoton must kaikille uimareille ja jumppareille, jotka kuivattelevat kiireessä hiuksia!

Thicken Up on tiukempaa tavaraa. Pumppupullossa oleva muotoiluneste, joka on koostumukseltaan kuin hyvin löysä geeli. Todellakin tuuheuttaa ja tekee hiukset runsaan ja ilmavan tuntuisiksi. Voi antaa kuivua ilman föönaamista, joka tosin saattaa tuon tuuheuttavuuden vuoksi tehdä vähän pörrön. Tosi muhkean tukan saa, kun puhaltelee vähän föönilla päälle.

No niin, minä tietysti olen kehitellyt noista oman seoksen ja yhdistän molempien tuotteiden hyvät puolet. Eli pieni struuttaus Super Scultia, että kuivuminen nopeutuu ja pari painallusta Thicken Uppia, että saadaan enemmän pitoa. Molempia siis yhtä aikaa samaan käpälään, sekoittaminen käsien välissä ja hiuksiin.
Tuolla menetelmällä putelit kestävät yhteensä helposti reilun vuoden.

Ja siis sopii hyvin myös paplareiden alle, joita tykkään käyttää kuivaamisen jälkeen. Tai siis puhaltelen pään kuivaksi ja sitten isot paplarit jäähtymisprosessin ajaksi päähän.

Toinen hyvä on Tigin Bed Head -sarjan Small Talk. Oli ennen mun suosikki, mutta Mitchellit kruisasi inasen verran ohi. Toimii samalla tavalla kuin Thicken Up, mutta on vielä voimakkaampaa ja koostumukseltaan paksumpaa. Itselleni jopa hieman liiankin voimakasta, ellen laimenna sitä vähän.
Laimentaminen toimii siten, että kastelen kädet vedessä kraanan alla, että käsiin jää vesipisaroita kunnolla. Sitten painallus-pari Small Talkia käsiin ja käsien yhteen hieronta. Tuo keino toimii muuten muidenkin tuotteiden kanssa, jos ne tuntuvat liian raskailta.
Small Talkissa on tigimäisesti ihana tuoksu ja pullo on hauska. Tosi monikäyttöinen ja moneen päähän passaava!

Lempilakkani on jo vuosia ollut Tigin Masterpiece. Nyt on vain löytynyt rinnalle tosi paha kilpailija, joka ehkä pudottaa Tigin jopa kakkoseksi. KC:n 4R sarjan lakka. Molemmissa on mielestäni keskivahva pito ja hyvä tuoksu. KC:ssa ehkä mukavampikin pito ja parempi tuoksu.

Tuo KC on muuten kotimainen kampaamotuote ja jos joku on varmaa, niin KC voittaa ainakin hinnassa! Olisikohan lakka normaalihintaisena jotain kympin luokkaa, mutta olen sitä aina hiustenhellimisiltä ostanut, jolloin se on ollut muistaakseni 4,90 per pullo! Nyt pullon ulkoasu on tainnut hieman tuosta kuvasta muuttua, mutta koska ostin puteleita viimeksi 3, niin on noita vanhoja vielä jäljellä. Ehdottomasti suositeltava tuote!

Molemmat sopivat siis hienosti arki - ja juhlakäyttöön. Itse käytän lähinnä sojottavien karvojen oikomiseen ja toki toisinaan kampauksiin.

Ja viimeiseksi kiiltosuihke. Nyt on käytössä PM:n The Shine, mutta sitä ennen Tigin Head Rush. Molempi parempi, tosin Tigin puteli on aerosolia, jolloin sitä tuli helposti annosteltua liiaksi, kun taas tämä on spray ja silloin tietää, että yksi suihkaus on todennäköisesti riittävä.

Eli tukka sileälle ponnarille, mahtavaksi kiharapehkoksi, isoille laineille tai mitä vaan. Hiuslakan jälkeen suihkaus tätä ja ihana kiilto on taattu!

Suihkutellessa pitää vaan todellakin muistaa määrä ja etäisyys, eli vähän ja kaukaa, koska muuten lässähtää ja saattaa tulla jopa rasvaisen näköiseksi.

Näillä tuotteilla selviän itse kaikesta ja olen pystynyt karsimaan kaikki ylimääräiset kokeilutuotteet roskiin. Reissuun en tosin kaikkea mukaan pakkaa, vaan otan tilanteen mukaan muotoilutuotteen ja lakan.

Jos noista olisi pakko valita ja pitää vain kaksi, niin ottaisin Thicken Upin ja KC:n lakan. Tosin Super Sculpt on kyllä aika ihana myös..

Ja pikkuvinkkinä vielä, että kantsii raotella pullojen taakse teipattuja suomenkielisiä käyttöohjeita, koska alla olevat englanninkieliset ohjeet ovat usein parempia. Käännökset suomeksi keskittyvät usein vain adjektiiveihin "mahtava, upea, ennennäkemätön, satumainen" jne.. ja siellä alla on todellisia käyttöohjeita!

Toiveita otetaan vastaan

2010-02-06T19:31:00.000+02:00

Kun nyt edellisen viestin kämmäsin, niin taidan täksi illaksi siirtää puheenvuoron teille. Eli onko jotain, mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Toiveita saa nyt esittää.

Ei siis sillä, että aiheet olisi lopussa, vaan lähinnä, jos joku haluaa jotain tiettyä. Paitsi niitä jo toivottuja lastenhuonekuvia ei voi toteuttaa, koska lapset joutuvat meillä ensimmäisenä tinkimään, kun jotain tapahtuu. Eli heidän huoneet, tai no vauviksella ei vielä ole huonetta, otetaan ensimmäisenä varastotilaksi. Julmaa :)

Ei voi mitään

2010-02-06T19:14:00.000+02:00

Hitto, olin juuri kirjoittanut ja julkaissut pitkän jutun vanhoista taloista.

Ja mitä sitten teinkään.. poistelin kaikenlaisia luonnoksia, joita mulla täällä roikkui julkaisemattomina ja samalla näppärästi poistin jutun vanhoista taloistakin. Argh - olenpa urpo!

Nanna, J, F ja M, teidät siirretään slummiin!

2010-02-05T20:13:00.001+02:00

Täällä näköjään pysytään. Iloksenne tai suruksenne :)) Ravistellaan asioita aina välillä ja muuten pysytellään kaikessa kivassa. Toisin sanoen jatketaan samaan malliin ja niitä, joita ei kiinnosta, kehoitan valitsemaan vaikkapa omalta listaltani jotain muuta. Sieltä löytyy laidasta laitaan, varmaan jokaiselle jotain.

Arvatkaa missä minä olen parhaimmillani?

Ehdottomasti moniajossa! Enpä olisi aamulla tiennyt, mihin tämä päivä päättyy! Aamulla istuin leppoisasti kahvilla F:n kerhokaverin äidin kanssa. Pari tuntia ihanaa keskustelua laidasta laitaan. Sitten kotiin. Meidän viime kesän remonttipojat olivat tulossa katsomaan katon vuotoja. Hirttä pitkin valuu, talo falskaa ilmaa ja lämpöä kuin fan, joten ei hätää. Falskaa nimittäin myös ilmaa sisään siten, että systeemit kuivuu. Kehoittivat kuitenkin avaamaan yläkerrasta yhden seinän, jos vuotokohta saataisi paikannettua ja sitten pellityksen yhteydessä paikattua.

Sitten keitin kahvit. Istuin ja mietin. Sitten varasin lapsille puuhaa, ruokaa ja tutteja käden ulottuville. Sitten tartuin puhelimeen. Soittelin kylänmiehet ja muut miehet. Selvitin miljoona asiaa. Sitten laitoin miehelle tekstarin, että "paluu slummiin, yläkerta avataan".
Heh, mies kai luuli, että on katastrofista kyse. Mutta ei siis ole. Ajattelin, että josko nyt samantien rysäyttäisi kuitenkin koko yläkerran remppaan, kun se katon jäätymisongelma ei pelkällä pellityksellä täysin ratkea.
Sain jo ratkaisun katon eristeeksi, että voimme avata sitä (kuten tällöin suunnittelin), nostaa sisäkaton korkeutta ja jättää kattorakenteita esiin, jos sieltä jotain eristämisen jälkeen esille jää. Finnfoam on se aine. Ja on muuten homehtumaton eriste ;) Säästää sisätilaa, kun kattoon laitettavien eristerakenteiden määrä ei ole aivan tolkuton.

Ainoa, mikä tuon koko homman tielle voi vielä tulla on raha. Jos se maksaa aivan tolkuttomia, niin saa odottaa ensi vuoteen. Soitto vielä urakoitsijalle ja reilun viikon kuluttua saadaan varmasti arviota siitä. Eli yläkerran kylppäri rempataan. Väliseinät puretaan, välikatto rysäytetään alas, katon eristys ja uudet väliseinät. Ei nyt heti kuulosta aivan tolkuttomalta, jos ei ihan vähäiseltäkään.

Se vain tarkoittaa yhtä asiaa. Eli paluuta slummiin :) Johan tässä puoli vuotta oltiinkin mukavasti ja tammikuu levättiin oikeastaan aivan täysin. Eiks olekkin jo aika jatkaa siitä, mihin elokuussa jäätiin? ;)))) Muutamme siis kohta taas yksiöön, joka tällä kertaa on olohuone ja sieltäkin on jo seinää repäisty auki. Varsin viehättävää ja viihtyisää!

P.S. Ja kovin "nannamaiseen" tapaan iltapäivän toisella kahvikupilla päätin jo kaikki materiaalit laattoja myöten. Eli homma olis rahaa ja tekoa vaille valmista, ehehheee. No ehkä jokusen tapetin joutuu vielä valkkaamaan.

Should I stay?

2010-02-04T21:04:00.000+02:00

Mulla on pieni blogi-ahdistus meneillään. En tiedä mikä ihmisiä vaivaa. Liiallisesta lumenluonnista kasaantuneet paineet nupissa? Post-Christmas-depression (omakeksimä tauti)? Tai joku muu?
Kaikki vain blogeissa tuntuvat kummallisen ärhäköiltä nykyään. Tuntuu, ettei oikein mistään voi kirjoittaa, etteikö tulisi jonkinlainen hyökkäys!

Niin, sitten vedotaan siihen, että kun tämä on julkinen blogi, on kaikilla oikeus sanoa mielipiteensä. Kirjoittajan pitää kestää kritiikkiä, kun on julkisesti liikkeellä.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä kritiikin kestämistä. Sitä peräänkuulutetaan kaikkialla! Tuntuu, että sen varjolla kaikki voivat puhua suunsa puhtaaksi ja laukoa mitä vain ja kritiikin saajan pitää niellä, koska kritiikkiä pitää kestää. Se on vain hienompi sana pystyynlyttäämiselle ja haukkumiselle. Ja kun se annetaan kritiikkinä, se on oikeutettua.

Jos kerron, että meillä menee kivasti. Lapset ovat helppoja, nälkää ei tarvitse nähdä ja muutenkin kaikki on varsin mallillaan.

No sitten tulee tämä, että "hyvähän sun on", viittauksia varallisuuteen jne..
Järkyttyneenä luin Kalastajan vaimon blogiinsa saamaa ryöpytystä, kun hän kertoi iloiten helpoista lapsistaan. "Kyllähän se on helppoa kahden kanssa, mutta odotas, jos tulee kolmas" "Ja oottakaapa kaikki, kun tulee neljäs". Olet huono äiti jos viet lapsen hoitoon.
Eli olet peri-ikävä ihminen jos sinulla menee mukavasti. Jos laitan sottapyttykuvan meiltä, kaikki huokaisee helpotuksesta.

Jos en stressaa ja menetä yöuniani asioista, on sekin pahasta.

En nyt vain satu olemaan kauhean stressaavaa laatua. Yleensä kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Turha murehtiminen asioista ei ole hyväksi ja olen aika armollinen itselleni. Tässä tilanteessa meillä on sotkua, eikä lapset syö itse tehtyä ruokaa päivittäin. Miksi stressaisin ja vaatisin mahdottomuuksia itseltäni?
Mielummin annan lapsieni nauttia. Leikkikööt missä haluavat ja pyöräilköön sisällä. Eiköhän se aika vielä tule, kun niitä ei paljon nurkissa näy ja silloin voin istua vekkihameessa puhtailla sohvilla ja siistissä kodissa. Joten meillä on siis ihan normaali ja sotkuinen arki. Mutta en nyt vaan tiedä onko sitä aihetta kuvata, kun se on niin arkea.
Sama pätee vuotaviin seiniin. Panikointi ei auta asiaa yhtään. Kun tilanne laukeaa, katsotaan mitä asialle täytyy tehdä. Etukäteen kauhuskenaarioiden luominen on jokseenkin kuluttavaa.

Jos sen sijaan valitan. Väsyttää, veettää, paleltaa. Lapset käy hermoon, mikään ei onnistu ja kaikki on persukkeesta.

Silloin tulee valtavat sympatiat (+ tietysti muutama, jonka mielestä en saisi valittaa, koska minun pitäisi nauttia hetkestä, kun lapset ovat pieniä, tms..)!
Ihan käsittämätöntä, mutta mikä siinä on, että toisen ihmisen elämänkurjuudesta on mukava lukea? Siihen samaistutaan välittömästi. Kehutaan, ylistetään ja tsempataan. Se inhimillistää ihmisen. Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat.

Tämä ei siis koske ainoastaan omaa blogiani, vaan lähes kaikissa blogeissa on sama homma. Usea todella sympaattinen blogi on saanut käsittämätöntä kommentointia ja itsekkin kieltämättä olen ryhtynyt pohtimaan, että onko tämää enää niin mielekästä.

Nyt ihmiset, löysätkää vähän pantojanne ja antakaa armoa kaikille blogien pitäjille.

Billy-Boy

2010-02-03T20:28:00.000+02:00

Yläkuvassa tilanne, josta lähdettiin, kunnes hermo meni.

Vasemmalla oleva puuhylly meinasi tulla omin avuin seinältä alas ja oikealla olevaa chippendaletuolia ei näy koskaan pyykkivuoren alta. Tämä on siis meidän "halli", josta on läpikulku kaikkialle. Myös portaat lähtevät tästä ylös ja alas, joten, kun tuo alhaalta puhdasta pyykkiä, on se luontevinta heittää nojatuolin päälle, josta kukaan ei kiikuta sitä kaappiin. Ihan hiivee läävä siis. 24/7.

Niinpä, kun tila on isohko ja sillä ei ole oikeastaan mitään virkaa, mutta kun sitä joutuu jatkuvasti läpi kävellessä katsomaan, niin miksei siinä voisi olla jotain kivaa? Ehjät seinäpätkät ovat kuitenkin kapeat, vain n. 50 senttiset. Toisella puolella on vielä valokatkaisijat, joita täytyy pystyä käyttämään.

Joten, kiitos kaikille, jotka muutama juttu taaksepäin muistutti Ikean Billyn olemassa olosta. Kaksi kapeaa (40 x 202 cm) Billyä haettiin meille eilen ja kasattiinkin. Tänään täyttelin ne. Yläkerran törkyhylly on nyt lähes tyhjä ja sain hieman vielä pakattuina olleita kirjoja puretuksi. Osa kirjoista lähtee kiertoon ja osa jää vielä laatikkoon. Katsotaan ostetaanko Billyä yläkertaankin, että saadaan kaikki kirjat laatikoista pois.

Hömppää jälleen

2010-02-01T19:34:00.000+02:00

Oletteko seuranneet X-Factoria? Itselläni se on pahasti jäämässä väliin. Tai siis olen kyllä molemmat kaksi jaksoa seurannut ja seuraan jatkossakin, mutta en pysty keskittymään itse ohjelmaan ja laulajiin, koska KAIKEN huomioni vievät tuomarit!

En kuule edes ääniä ja kaikki muu katoaa ympäriltä, kun seuraan silmät kovana Lindan huulia. Härreguud.. mitä se nainen on tehnyt niille? Mikä ajaa kauniin naisen tekemään itselleen noin?
Ihan ykkösotos oli se, kun tukka oli länätty päätämyöden suoraksi, silmät meikattu suurentavasti ja huulissa sellainen kasari-persikka-koralli.. Voihkin ääneen! Jopa mieskin viereisellä sohvalla nosteli kulmakarvoja ja näytti säikähtäneeltä!

Ja sitten tämä muutaman kerran tatskalaitoksessa käynyt miestuomari Renne. Kun kaunis nuori nainen astuu sisään, en jälleen kuule hänen suoritustaan lainkaan, koska keskityn Lindan huulien lisäksi katsomaan, kuinka Renneltä putoaa suu auki ja kuola valuu lähes pöydälle, hihihiii

Ja koska edellä mainitut tuomarit vievät kaiken huomion, voin aina piipahtaa jääkaapilla porkkanapussillani sen kolmannen tuomarin päästessä ääneen.

Mitäs te muut ootte mieltä?

p.s. Nanna*sin puolelle lisäilin Vakre Hjemejä ja vauviksen vaatteita

Skål på den saken!

2010-01-31T12:02:00.000+02:00

Kävin viime viikolla yhtenä päivänä vähän kaivelemassa meidän aittaa. Yhdet aarteet oli pakko saada esille ja käyttöön. Nimittäin nämä vanhat lasit. Ne on meidän kotiaseman antiikkikaupasta ostettu jo vuosikausia sitten ja tykkään niistä ihan älyttömästi.
Maljamaisuus tekee niistä yleellisen ja koko on varsin passeli. Niistä voi nauttia liköörit, jälkkäriviinit ja ihan muutenkin viinit sekä kuoharit.
Voisin ostaa niitä enemmänkin, mutten ole koskaan missään nähnyt myynnissä ainoatakaan kappaletta noiden lisäksi. Jos en ihan väärin muista, niin oliskohan ne Nuutajärven tuotantoa...

Skål på den saken!

Mustaa, pinkkii, bling-blingii

2010-01-30T11:08:00.001+02:00

Mustia ja vaaleanpunaisia kynttilöitä, kunnon pinkit odottavat vuoroaan. Vaaleanpunaisia leinikkejä - ihania! Ummistakaa silmät peilistä heijastuviin viemäriputkiin. Ne pääsee piiloon, kunhan sähkäri tulee. Ehkä jo ensi viikolla, jee!

Olen niin kypsää lihaa tähän talveen, ettei paljon naurata. Olenkin jo monesti huokaillut mikämikämaan perään. Etenkin eteisen, jossa on vain pienessä rivissä läpykkäitä..

Ei ole edes huvittanut laitella kotona juuri mitään. Hiivee sotku ylt'ympäriinsä ja saa olla. Tarkoitus oli eilen laitella vaikka mitä, mutta lapset valitsivat vinkumislinjan, jolloin ei auttanut kuin vinkua itse vähän kovempaa ja yrittää viihdyttää heitä.

Hatturasiat kätkee sisään pieniä leluja. Lyhdyn musta kynttilä on vielä kääreissään

Sujauttelin uusia juttuja vähän sinne tänne kaiken keskelle ja niistä voin näyttää pieniä palasia, koska huone itsessään ei ole kuvauskelpoinen. Aika paljon kehtaan näyttää, mutta rajansa kaikella :)

Ylhäällä: uusi pieni tarjotin vaikkapa Kivi-tuikuille Indiskasta. Ihana! Turkoosia, mustaa, pinkkiä ja perhosia!

Alhaalla: Turkoosia ja hot-pinkkiä Indiskasta sohvatyynyissä

Seinille on tulossa vähän jotain kivaa vielä, kunhan saan aikaan. Tänä iltana aion kuitenkin vain sytytellä mustia ja vaaleanpunaisia kynttilöitä sekä avata pullon viiniä.

Huopikkaat, huopikkaat

2010-01-28T22:07:00.001+02:00

Näitä huopikkaita äiti ei tahdo piilottaa! Äitini dyykkasi ne Makki-vauvalle käytettyjen lastenvaatteiden myymälästä. Ylisöpöt! Vaihdan niihin vain nauhat, kunhan saan aikaiseksi. Niillä kelpaa ensi talvena kotona köpötellä kylmillä lattioilla.
Meillä nimittäin on faaaaaan-kylmää. Erkki-kylmää. Tai ihan mitä vaan. Lämmityssysteemit ei oikein pelitä, mutta saa nyt olla. Ei nämä pakkaset voi ikuisuutta enää kestää. Korjataan homma kesällä ja tikkaatkin tulee uuden peltikaton myötä, että saadaan nuohooja ja takka käyttöön ensi talveksi. Olohuoneen lattiaa on pakko jostain lisäeristää, koska pahimmassa kohdassa lattiaa on vain pari astetta lämmintä...

Mutta sen sijaan, että valittaisin vilusta, päätin kanavoida energiaa muuhun. Kylmästä olohuoneesta on muodostumassa varsinainen "Bohemian-Rock-Chic". Piipahdin hieman Indiskassa ja Mokossa. Hus pois kaikki hempeys tästä huoneesta! Pari uutta sohvatyynyä, seinälle ehkä jotain rentoa ja chic-chiccinä vähän vaaleanpunaista ja pinkkiä.

Loppuun pieni lastenviihdytys vinkki, että äiteet voi asetella sohvatyynyjä http://papunet.net/pelit/lapsille/piirustustehtavat/

Päivä kaupungilla

2010-01-27T18:07:00.000+02:00

Tapasin ihanan blogiystävän, Tanjan, tänään kaupungilla. Tanja kirjoitteli nyt jo ovensa sulkenutta Villa Kanervaa siis.
Aamulla treffit Forumin kulmalla ja sitten uhmaamaan viimaa. Olin varautuntut järkyttävällä kerrospukeutumisella, tyyliin sukkikset, leggarit, farkut. Aluspaita, kauluspaita, villapaita. Kohtuullisesti selvisin!

Kiersimme sisustuskaupat (White on White, Papagena, Ashley jne..), mutta missään ei oikein ollut mitään, mitä olisin halunnut. Kevätjutut kaiketi on vielä tulematta ja sama vanha ei kolissut meidän kasseihin.

Paitsi Laura Ashleyn oven kun avasi, tuli vastaan aivan ihana tuoksu. Vainun saatuani menin tuoksun perässä erään pöydän ääreen ja nenä kiinni pusseissa, kynttilöissä ja pulloissa valitsin omani sarjasta Citrus Blossom & Nectarine. Kotimatkalla ratkaisin, että laitan sekoituksen Pentikin lasipurkkiin. Sen saa kiinni, jos odöörit käy liian voimakkaiksi.

Samaa sarjaa vielä suihkutettava huonetuoksu, jonka kanssa olen hillunut ympäri taloa *suih suih*

Ennen meillä oli aina erilaisia huonetuoksuja, mutta jotenkin olen unohtanut niiden olemassa olon. Tulipa sekin sitten korjattua

Pääosin kannoimme kaupoista vaatteita ulos. Olin ajatellut, etten jaksa sovittaa kerrospukeutumiseni vuoksi, ellen törmää johonkin aivan täydelliseen. Sehän on Murhyn laki, että silloin törmää. Niinpä kuorin itseäni Gantilla ja Ginalla. Mulla oli muuten eriparia villasukatkin, joten oli vähän nosteltava jalkoja, kun kopeista näkyy aina jalat. Sanotaanko, että oli silti kannattavat kokeilut.

Ja muuten. Kun istuimme kahville, kaiveli Tanja hihitellen käsilaukkuaan. Hihityksen syy selvisi, kun esille tuli Kivi-tuikun muotoinen paketti ;-)

Kirjahyllyn kohtalo

2010-01-26T15:35:00.000+02:00

Kirjahylly on muodostumassa ongelmaksi. Satsatakko siihen vai heittääkö vesilintua?

Tilanne on se, että en tykkää kirjahyllystä olohuoneessa enkä makuuhuoneessa. Meidän yläkerran pienessä aulatilassa se on nyt ja siinä olisi sille periaatteessa tilaa. Mutta se on myös sitten samalla sellainen, jonka reunalle laskee kaiken kädestään, alkaen pissaset vaipat.. Lopputulema on siis sotkuinen ja pölyinen, eli sangen epäsiisti.
Kirjoja kyllä piisaa. Pieni osa, lähinnä Dubaihin kerääntyneet, on tuossa hyllyssä ja osa meidän aitassa laatikoissa. Ennen ostin paljonkin kirjoja, mutta nykyään aika niiden lukemiseen on huomattavasti pienempi kuin ennen, joten niitä ei tule siinä määrin enää ostettua. Useimmiten luen kirjan pari kertaa ja sitten en sitä enää lue, paitsi siis ihan lemppareita luen uudelleen ja uudelleen. Eli kirjat pääosin seisovat hyllyssä. Ja tätä nykyä käytän myös kirjastoa enemmän kuin ennen, joten ostaminen on siinäkin suhteessa pienentynyt. Lisäksi olen siirtynyt kovakantisista pokkareihin, kun niiden valikoima alkaa olla aika mukava nykyään.
Sisustuskirjat ovat suurimmaksi osaksi kaapissa ruokatilassa, josta niitä on helppo napsia sohvalle kaveriksi.

Eli luopuisinko hyllystä, pakkaisin lempikirjat laatikkoon ja loput, joita tuskin koskaan enää luen, kirppikselle?
Vai ostaisinko uuden hyllyn, lasiovilla, mahdollisesti pari palaa Boknäsia ja kaivaisin kirjat varastostakin esille?
Hiisi, kun ei pysty päättämään!

P.S. Nyt tuossa hyllyssä on väljää, koska otin pokkarit avuksi portaikon maalaukseen. Askelmat ovat nimittäin hyvä laittaa kirjojen päälle, niin eivät tartu aluspahviin, hihiii

Hömppää

2010-01-25T09:24:00.001+02:00

Tänään jompsikumpsi iltapäivälehdistä kertoo, että joku brittilehti tietää Bradin ja Angelinan eroavan. Olen kyllä niiiiin kamala, mutta tunnustan toivoneeni tuota...
Lapsien kannalta tietysti ikävää, mutta en jostain syystä pysty suhtautumaan kauhean järkevästi pariskunnan "lapsitavoitteisiin".

Samaan latiin tunnustan kiihkeästi toivovani Bradin ja Jenniferin yhteenpaluuta!

Keräyksistä

2010-01-24T11:26:00.000+02:00

No niin, olen saanut sähköpostia avohuollossa toimivalta henkilöltä, joka on osallistunut Joulukeräyksen toteuttamiseen paikkakunnallaan. Hän pyysi, etten mainitse hänen nimeään enkä paikkakuntaa.

Viesti oli sisällöltään kuitenkin seuraavanlainen.

Kyllä, kovin moni osallistuva kyselee juurikin sitä, että jaetaanko lahjat lapsille tasapuolisesti, etteivät paketit aiheuta lisää mielipahaa perheiden sisällä jouluna.

Ja kyllä ne pyritään jakamaan. Juuri siitä syystä pakettiin kirjoitetaan sisältö. Jos vaikka perheessä on useampi, lähes samaa ikäluokkaa oleva ja tarjolla on vaikkapa junarataa ja siihen junia. Silloin esim. yksi saa radan osia, yksi veturin jne.. siten pyritään vielä edistämään perheen lasten yhdessä leikkimistä.

Joissain tilanteissa saatetaan antaa vaikkapa kaikille villasukat sekä jokin pienempi lelupaketti.

Lisäksi hän kannusti meitä kaikkia osallistumaan keräyksiin, kukin parhaaksi katsomallaan summalla, ympäri vuoden. Tällä hetkellä hän toivoi meidän kaikkien ajattelevan Haitilla avun tarpeessa olevia.
Auttaa voi muutenkin monin tavoin, ei pelkästään rahalla tai tavaralla! Jo oven avaaminen tai vanhuksen/lapsen kadun yli saattaminen on avun antamista ja sen voi toteuttaa ilman keräystä.

Nyt piste ja punkt keskustelulle tuolla alapuolella!

Kevättä

2010-01-23T12:26:00.001+02:00

Nyt, kun kaikki ovat saaneet tuulettaa tunteitaan, osa unohtaa olleensa itse joskus odottavainen lapsi lahjansaajana sekä osa saanut toimia toisten moraalinvartijana, siirrymme jälleen kevyempään.

Päivät ovat todella pidentyneet, onhan kaikki huomannut saman?
Aurinko puskee päivisin ikkunoista sisään ja pulkkamäen pientareelle on voinut kaivella aurinkolasit esiin.

Minulla kotona se on aina yhden aikakauden loppu ja aiheuttaa erään toimenpiteen. Nimittäin aktiivinen kynttilöiden poltto saa jäädä ja kynttilänjalat siirtyvät kaappiin. Yhden köyhänhopeisen, korkean kynttilänjalan, jätin vielä esille. Siihen käyn hakemassa keväisen sävyisiä kynttilöitä. Muuten kukat saavat korvata kynttilät ja tuoda tunnelmaa. Ajattelin fiilistellä tätä kevättä rennoin kukin. Erivärisin tulppaanein, kirjavin ruusukimpuin, söpöjen leinikkien sekä klassisin liljoin.

(Kirotut) Kivi-tuikut jätän vielä esille, koska niitä saatetaan tarvita lämmönluojina ja tykkään kyllä polttaa tuikkuja tai kynttilöitä päiväkahvipöydässä ympäri vuoden. Istuin sitten yksin tai seurassa. Varsin ihana on kirkas Kivi-tuikku, jossa on vaikka vaaleanvihreä, omenantuoksuinen tuikku.

Nyt nakkisoppa hellalle!

Ajatus tärkein?

2010-01-22T10:49:00.000+02:00

Ihan pakko oli repäistä tämä aihe, edellisen jutun kommenteista, vaikka tarkoitus oli laittaa jotain "kevyempää hömppää" viikonlopuksi. Ehkä sitten huomenna.

Nimittäin AJATUS-TÄRKEIN-LAHJAT

En aina ihan ymmärrä niiden pointtia. Onko siis se ok, että kääräistään mitä tahansa peetä paperiin, annetaan se ja ollaan itse tyytyväisiä, että on ainakin jotain annettu?

Tämä lähti siis tuosta Joulupuukeräyksestä. Lelukaupassa, kun oli omille lapsille ostettu jumalattoman kalliit ja hienot lahjat ja "ai nii, joulupuukeräykseen sit viel joku muutaman euron juttu, kiitos".
Toivottavasti lahjojen jakajat osaavat jakaa lahjat siten, että samaan perheeseen ei mene yhdelle lapselle pikkuautoa ja toiselle junaratasettiä.. Koska lapsi ei ymmärrä, että jollain on ollut "tärkeä ajatus". Lapsi ymmärtää, että joulupukki on ollut epäreilu.

Onneksi joskus se pieni ja mitättömin asia voi olla se kaikista paras!

Taidan itse olla myös melkoinen lapsi näiden ajatus-tärkein-lahjojen suhteen. Lahjojen, joista näkee, ettei ostaja ole ajatellut minua lainkaan tai ettei ainakaan tunne minua lainkaan. Pikku hiljaa alan niitä jotenkin ymmärtämään, mutta hakusessa silti on. Saadessani jotain kiireessä hankittua ja selitykset "kun-en-nyt-mitään-muutakaan-keksinyt", toivon, että ostaja olisi jättänyt väliin ihan täysin tai tuonut vaikka kukkakimpun.

Joten voiko oikeasti lapselta odottaa, että hän ymmärtää jollain olleen kauniita ajatuksia?

Tähän tietysti vedetään raha-asiat mukaan. Kuinka ei ole rahaa ostaa edes omille jne.. mutta haluaa silti osallistua keräyksiin. Tai kuinka ei ole ylipäätään rahaa ostaa lahjoja.

Keräyksiähän on monenlaisia, joten vaihtoehtojakin on. Itse ehkä pudottaisin sen muutaman euron suoraan johonkin keräyslippaaseen, kuin lelukaupan kassalippaaseen.
Joulupuuhunhan ei saanut laittaa käytettyjä juttuja, mutta mikä estää muuten antamasta niitä lahjaksi? Itse ainakin bongailen kirppiksiltä ja vanhojen tavaroiden kaupoista ystäville ja tuttaville lahjoja pitkin vuotta. Eikä edes maksa paljon.
Jos oikeasti ei keksi mitään, mutta haluaa jota kuta muistaa, niin miten olisi pieni kukkakimppu? Kesällä sen voi jopa itse poimia tienposkesta.

Sen sijaan, että tehdään tästä pelkästään räävitön kiittämättömyyskeskustelu, niin niiden kommenttien oheen jokainen voisi yrittää keksiä lahjavinkin sellaiselle henkilölle, jota ei oikein tunne, jota haluaa kuitenkin jollain tavoin muistaa. Tai henkilölle, jolla on jo kaikkea! Voin sitten vaikka tehdä niistä vinkkilistan-tyylisen tänne jemmaan.

Itse laitan ehdotukseksi Iittalan Kivi-tuikun. En tiedä ketään, joka ei tykkäisi. Ja jos ei sitten tykkää, niin Kivi-tuikku on helppo laittaa kiertoon. Halvimmillaan taitavat olla kympin luokkaa.

Hurskastelua

2010-01-21T12:19:00.001+02:00

Vihaan kaikenlaista hurskastelua. Voimakas sana, tiedän.

Joulupuukeräyksestä kuulin tarinoita, kuinka pakettiin ostettiin muutaman euron juttu ja siinä ohessa omille lapsille satasilla tavaraa. Tulee vähän mieleen, että parilla eurolla ostetaan itselle hyvä omatunto.

Toinen, joka saa karvat pystyyn, on tällä hetkellä Facebookin statuksissa kulkeva viesti:

Toivomus vuodelle 2010 olisi, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei Downin syndrooma ole sairaus. Ihmiset joilla on Downin syndrooma eivät etsi lääkehoitoa, vaan he haluavat että heidät hyväksytään. 93% eivät halua kopioida tätä ja laittaa omalle seinällensä statukseks. HALUATKO SINÄ olla yksi niistä 7%:sta, joka sen tekee ja pitää statusta tunnin?

Jep jep, kuulun tuohon 93%, joka ei julkaise sitä seinällään. Varsin mielenkiintoista, kuinka monella minunkin tutullani se komeilee etusivulla. Juurikin ystävilläni, joilla on terveitä lapsia liuta kotona eikä ole edes koskaan ollut minkäänlaista uhkaa poikkeavuuksille raskaudessa.
Komeilee se niilläkin, joilla on veriseula antanut jonkin häviävän pienen suhdeluvun, tyyliin 1/300. Sen jälkeen on menty paniikissa kaikki mahdolliset tutkimukset, joilla down-mahdollisuus on suljettu pois. Eli se downlapsi ei kuitenkaan olisi tainnut olla hyväksytty ja tervetullut vaihtoehto. Vai olisiko siihen haluttu varautua? Miten sellaiseen mahdollisuuteen ylipäänsä pystyy varautumaan? Lukemalla kaiken mahdollisen tiedon etukäteen, että "tietää mitä on tulossa" ja luotetaan sitten siihen?

Abortinvastustajat ja sikiöseulojen vastustajat. Voi voi.. Nuoret miehet parroissaan ja maihareissaan marssii kylttien kanssa 17-vuotias tyttöystävä kainalossa, kantaen painavilla sanoilla varustettuja kylttejä. Tosielämästä ei suurella osalla ole hajuakaan, ollaan vaan jotain mieltä, kun on kiva olla jotain mieltä.

Vanhat miehet, jotka ääni väpättäen vetää samaan yhteyteen murha-sanan. Niin juuri miehet! Miksi miehillä on usein se paras ja jyrkin mielipide aborteista ja seuloista? Eihän heillä ole edes mahdollisuutta tulla raskaaksi! En tajua..

Ja ne lapsettomat. He eivät ainakaan koskaan menisi seulontoihin ja ottaisivat kaiken vastaan mitä annetaan. Niin sit kai.

Joskus olisi sairaan mieleenkiintoista tietää, että mitäköhän nämä kaikki jumalaiset sitten tekisivät, kun omalle kohdalle tulisi tilanne, että sikiöllä todetaan kaiken mahdollisen olevan aivan perseellään? Keskenmeno 97% todennäköinen tai jos selviää syntymään asti, kuolee samantien.
Saako kirkkaan kruunun ja taivaspaikan, jos odottaa ja katsoo kuinka pitkälle päästään?

P.S. Säästäkää sananne aborteista ehkäisykeinona. Se joka näin tekee, ei ainakan minun silmissäni ole edes kypsä kantamaan lastaan, saati sitten vanhemmaksi, kuten se syynä varmasti usein onkin.

Kuka rohkenee aloittaa kommentoinnin?

Päivä Pointseilla

2010-01-20T18:13:00.002+02:00

Nyt tulee minun avaimet lähes viiden kilon painon pudotukseen. Tarkennetaan, että -4,6 kg ja aikaa mennyt kolmisen viikkoa. Eli n. 1,5 kiloa viikossa.

Lähtötilanteeni on melko normaali paino, muutama kilo extraa, mutta homma siinä pisteessä, että vanhaan tahtiin jatkaminen olisi tuonut kiloja nopeasti lisää. Eli, kierteen nopea katkaisu ja samalla laihtuminen.

Olen aiemminkin laihduttanut pisteillä ja kokenut sen helpoksi monestakin syystä ja niistä lisää alempana. Päätin laihdutuspäätösen kunniaksi tilata Painonvartijoilta uuden kotipaketin, koska halusin päivitetyt tiedot ja uudet vinkit. Hintaa paketilla on n. 110 euroa. Aika paljon, mutta toisaalta, kun sen maksaa, niin se on myös motivaation kohottaja. Mutta se on pieni raha, jos olisin joutunut ostamaan kaikki vaatteet uusiksi, suurempaa kokoa. Satasella ei taida saada edes henkkamaukasta kuin yhdet housut ja pari paitaa...

Osto-opas kauppaan, jossa lähes kaikki tuotteet on valmiiksi pisteytetty

Paketin mukana tulee monenlaista ohjetta, lappusta ja keittokirjakin. Todella hyvä on kirjanen, johon on todella kattavasti listattu valmiit pistearvot lähes kaikille kaupan tuotteille. Sitten on vihkonen, jossa on summittaisesti pisteytetty lähes kaikki tuotteet, tyyliin "paahtoleipä 1,5 pistettä, ruisleipä 1 piste" jne... Pisteiden laskemisesta on siis tehty hyvin helppoa.

Pisteopas vihkonen

Itselleni yksi tärkeimmistä paketin jutuista on viikoksi tehdyt ruokapäiväkirjat. Eli lappuset, joihin on tarkoitus kirjata kaikki syömiset ja niiden pisteet sitä mukaa, kun syö. Ilman niitä en selviäisi. Kun kirjoittaa ylös syömisensä, huomaa miten paljon syö ja kuinka paljon voi vielä syödä.

Ruokapäiväkirja omille merkinnöille

Heti aluksi täytyy laskea päivittäinen pistemäärä. Se muodostuu iästä, sukupuolesta, lähtöpainosta, pituudesta ja työstä. Hyvin helppo laskea.
Itse olisin varmasti 20 pisteen syöjissä, mutta syön kuitenkin 18 pistettä. Näin säästän joka päivä 2 pistettä lipsumistilanteita varten. Oma itsekuri nimittäin toimii erinomaisesti kotona, mutta jos menen kahvilaan tai ravintolaan, haluan olla laskematta pisteitä. Silloin kuluu ne, jotka ovat "säästössä". Tosin en aina muutenkaan pääse tuohon 18 pisteeseen, jolloin säästöön voi jäädä enemmänkin pisteitä.

Pisteet sisäistää nopeasti ,ja jo muutaman täytetyn viikkolappusen perusteella on helppo laskea pisteitä jatkossa. Itselläni esim. aamu-, ilta- ja välipalat noudattavat aika samaa kaavaa.
Lisäksi on hyvä laatia muutama valmis päivä malliksi.

Sitten muutama piste-esimerkki:

Aamupaloja:

2 dl Fitness-muroja (2 p) + 1 dl rasvatonta maitoa (0,5 p), sekaan pakastemarjoja (0p) Yht. 2,5 p
latte rasvattomaan maitoon 0,5 p
2 ruispalaa (2 p), päälle keittokinkkua (0,5 p), ei siis rasvoja, kurkkua, tomaattia (0 p) Yht. 2,5 p
sitrushedelmä 0 p
tavallinen kahvi, tee, 0 p
vähäkaloriset mehukeitot 0 p
light-mehut 0 p

Lounaita, välipaloja, ruokia:

pussikeitto 1,5 - 2 p
kirkaslieminen keitto (kala, liha jne..) 3 dl = 3 p
kanasalaatti, jossa grillattu rintaleike (1,5 p), kasviksia rajattomasti (0 p), 2 tl öljyä (2 p) Yht. 3,5 p
hapankorppu (0,5 p), päälle keittokinkkua (0,5 p) ja suolakurkkua (0 p) Yht. 1 p
2 paahtoleipää (á 1,5 p), päälle 50 g graavia lohta (2 p) ja sitruunaa puristettuna. Yht. 5 p
2 ruispalaa (á 1 p), päälle 50 g graavia lohta (2 p) ja sitruunaa puristettuna. Yht. 4 p

Noihin on sitten helppo yhdistellä lämpimiä ruokia vaikkapa 7 pisteen verran ja sillä syö jo aika paljon.

Mutta siis suurin osa hedelmistä ja vihanneksista on 0 pistettä ja niitä voi kohtuudella syödä pitkin päivää. Lisäksi ihan paras vatsantäyte ja aineenvaihdunnan kiihdyttäjä on vähäkalorinen mansikkakeitto, jota ainakin itse huitelen litran päivässä. Siihen päälle vähintään 2 litraa vettä.

Liikunnasta saa käyttöönsä lisäpisteitä. Niiden pisteiden laskuun on tehty erittäin yksinkertainen laskuri.

Liikuntapiste-laskuri

Itse en ole tällä erää liikuntaa paljon harrastanut. Lähinnä hyötyliikuntaa, kuten pulkan vetämistä ylämäkeen ja muutamia pieniä kävelylenkkejä vaunujen kanssa, joten nämä kilot ovat lähteneet puhtaasti ruokavaliolla. Painonvartijathan muistaakseni lupaavat, että kuukauden "power startissa" lähtee 4 kiloa. Ensimmäiset 5 kiloa lähteekin varmasti helposti ja sitten alkaa se hitaampi pudotus. Itse pudotuksen jälkeen taitaa kuitenkin olla kaikista haastavin osuus, eli painonhallinta!

Homman juju on siis valinnat.

Eli syönkö yhden Kismetin vai 6 palaa ruisleipää?
Syönkö yhden palan suklaata vai 5 viinikumia?
Jos syön hampurilaisaterian, ei pisteitä paljon muulle jää.

Pää sisäistää terveelliset ja kevyet valinnat melko helposti ja sitäkin nopeammin.
Minä sallin itselleni extrapisteiden avulla aina toisinaan kaikkea herkkuakin, mutta yritän pysyä, että kaikkea epäterveellistä (karkkia, pullaa, viiniä, pizzaa) vain perjantaina tai lauantaina. Mutta muutama karkki illassa ei kuitenkaan tilannetta kaada.
Täysin pois olen jättänyt rasvat leivän päältä. Laitan mielummin leivän päälle jotain muuta hyvää senkin edestä.
Oma ongelma ei ole koskaan ollut epäterveellinen ruoka. Syön hampurilaisia/pizzaa ehkä kerran kahdessa kuukaudessa, jos sitäkään. Ongelmani on lähinnä ollut hirveä määrä kerralla tai sitten jatkuvasti kaiken pienen näpsiminen. Nyt kun kirjoittaa syömisensä ja annoksen koko on määritelty, pysyy homma hanskassa ja paino putoaa.
Kun tuon sisäistää kunnolla, on painonhallintakin sitten helppoa.

Eiköhän homma ollut pääpiirteittäin tuossa. Jos sain sen kuulostamaan monimutkaiselta, niin vika on minussa, koska homma on todellakin hyvin yksinkertaista. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella.
Kysykää ihmeessä, jos haluatte jotain lisätietoa!

P.S. Paketissa tulee myös ravintola- ja kahvilaopas, jossa on suurimpien ketjujen juttuja valmiiksi pisteytetty sekä ravintolaruokien pistearvoja!

Tukkajutskuja

2010-01-18T18:03:00.000+02:00

Laitetaanpa naaman ohella hiukset kesäkuntoon, jollain muulla keinolla, kuin saksimalla lyhyt kesätukka!

Shampoovalikoimahan on mahtava, kuten kaikki tietää. Jokaiseen päähän on tuotetta tarjolla vaikka mitä. Tuuheuttavaa, kosteuttavaa, värisuojaa jne..

Itse suosin kuitenkin rakennepaikkaavia ja tuuheuttavia tuotteita. Olen pari vuotta kasvattanut hiuksia, mutta säännöllisesti raidoittanut niitä. Tukkani on suomalaiseksi aika paksu, mutta noin niinkuin maailmanlaajuisesti katsoen aikas liruke.
Rakennepaikkaavat tuotteet tuo niitä "puuttuvia palikoita" paikkaamaan raidoituksen aiheuttamia vaurioita sekä korjaamaan elottomuutta, jota kasvatus (+ raskaudet) ovat tuoneet. Se hoitaa sopivassa määrin ja tukka oikeasti tuntuu hyväkuntoiselta. Tuuheuttava tuo sitten tuuheutta, jota mielestäni kyllä lähes jokainen suomalainen pää kaipaa, jollei nyt ole mahtava luonnonkiharapehko.

Suomalaisethan yleensä ottaen inhoavat hoitoainetta, koska se lätistää. Samoin suomalaiset kokevat hiuksensa aina kuiviksi ja sitten niitä hoidetaan kosteuttavilla tuotteilla ja seuraavaksi ihmetellään, kun tukka lätistyy. Kosteuttavat tuotteet todella siis lätistävät ja jopa usein "ylihoitavat" meidän hentoisia hiuksia. Niinpä esim. permiksen tai raitojen jälkeen juuri rakennepaikkaava hoitaa, muttei kosteuta länäksi! Eikä muuten ole tukka yhtään sähköinenkään pipoa pois ottaessa.

Toinen juttu ovat nämä värikäsitellyn tukan shampoot. Niitä läiskitään antaumuksella, kun on hieman sävyä päässä ja sitten taas lätistyy. Joo, nekin ovat aika hoitavia ja niistä saadaan ehkä paras etu, jos tukka on todella räväkällä tavalla värjätty. Ja värishampoothan ovat usein vaahtoamattomia, jolloin niitä yliannostellaan, kun yritetään saada vaahtoa.
Minä ehkä käyttäisin perusruskeaan tai vähän punertavaan väriin jotain hiustyypille sopivaa tuotetta, kuten juuri tuuheuttavia. Ne eivät ole "väriä syöviä".

Minä olen saanut ohjeeksi, että kosteuttavat tuotteet toimivat karkeaan hiukseen. Sellaiseen jouheen tai sitten oikein luonnonkiharaan. Samaten harmaaseen kuivaan hiukseen. Ei siis välttämäti käsittelystä johtuen tai leikkauksen puutteesta kuivaan. Mutta silti kampaajat niitä syytää lätistämään karvoja.

Esittelenpä itse käyttämäni tuotteet, koska uskon niiden toimivan myös hyvin monelle teistä.

Ensin ihanaiset raksapaikkaavat. Suosikkini on Paul Mitchellin Super Strong -sarja. Shampoo ja hiuksiin jätettävä suihke. Huuhdeltava hoitsikka on loppu, mutta käytän usein tuuheuttavaa, kevyttä hoitoainetta parina ja sitten vielä muutama suihkaus tuota tukkaan jätettävää päälle. Melko hintavia tuotteita, mutta niitä saa hyvään hintaan netistä tai mm. hiustenhellimisviikoilta, jolloin itsekkin tuotteita hamstraan.

Toinen suosikki rakennepaikkaavien osalta on Tigin Head Shot. Shampoo ja hoitoaine. Niissä taitaa olla kosteuttakin mukana, koska tuntuvat voimakkaamilta. Ainoa miinus on tuoksu, josta jo aiemmin kirjoitin... Tuoksuu minttusuklaalle. Allekirjoittanut on siis joskus nuoruudessa ottanut kunnon shottikekkulit minttusuklaalikööristä, joten nyt nuo haisevat nokkaani aika pahalta krapulalta, hih :) Mutta tuotteina hyvät! Netistä kantsii ehdottomasti Tigit tilata.

Sitten tuuheuttava ja muuten vain hyvä shampoo "Shampoo One". Molemmat Paul Mitcheliltä. Tuuheuttavana on tällä hetkellä käytössä Tea Tree sarjan, sitruunan tuoksuinen shampoo. Ihanan raikas, ja todellakin runsaamman tuntuinen lopputulos. Tuoksu ehkä hieman fairy-mainen.

Shampoo One on klassikko. Se sopii hyvin värjätyille sekä kemiallisesti käsitellyille hiuksille. Tuo mukavasti kiiltoa sekä vaahtoaa käytössä ihanasti! Eli sopii siis hienosti kaikille hiuksille eikä lätistä. Tuoksuu muuten kookokselle, josta tykkään.

Hups, tuuheuttava hoitoaine unohtui kuvista, mutta saa nyt luvan olla. Se on kuitenkin PM:n Extra Body-sarjaa.

P.s. Olisko kysyntää jutulle muotoilutuotteista??

Kosmetiikkaa

2010-01-17T17:22:00.001+02:00

Ihan ensin haluan tässä kiittää jokaista edelliseen kotiäiti-juttuun kommentoinutta. Näitä kun kirjoittelee, ei koskaan tiedä tuleeko täysi tyrmäys, yhteisöllisyys vai jotain siltä väliltä. Nytkin tuli monta näkökantaa ja todella hyvää kommettia. Aina tietysti muutama soraääni, mutta sellaista se on! Kritisoida saa, mutta olen ottanut oikeudekseni poistaa kaikki totaaliset rimanalitukset.
Mietin kuluneella viikolla muutenkin, että poistaisinko anonyymien kommentointimahdollisuuden tai ottaisinko käyttöön kommettien hyväksymisen. Jälkimmäisestä luovuin heti, koska se on oikeastaan aika tylsää, kun ei näe, mitä muut ovat jo aiheesta kommentoineet. Ja toisekseen uskomattoman harvoin tulee mitään sellaista, jonka olisin halunnut nähdä ennen julkaisua.
Ja päätän jatkaa anonyymienkin kanssa "kamppailua", koska lähes kaikki anonyymit ovat kuitenkin vakkarikommentoijia ja kuten tuo edellinen ainakin muutaman kommentoijan kannalta osoitti, on joskus helpompi kommentoida anonyymina. Eli jatketaan samaa rataa

----------------------------------------------------------

Oma nahka on ollut lähes viisi vuotta lähes hoitamaton. Aika kenties tehdä jotain.. Hoitamattomuus alkoi mikämikämaassa ihan siitä syystä, että ilmasto oli kuuma ja kostea. Ainoa mitä teki mieli lätkiä naamaan oli suojakerroin. Kaikki muut saivat nassun tuntumaan ja näyttämään tahmealta ja kiiltävältä. Suojakerroin sen sijaan oli välttämätön, jos ulos aikoi joskus nenänsä laittaa.

Ihon puhdistuksesta en ole koskaan tinkinyt, mutta ajallisesti käytän siihen huomattavan vähän aikaa nykyään. Lancomella oli ennen ihana tuote, jolla sai yhdella sipaisulla kaiken pois silmistä, iholta ja huulista. Sitten se lopetettiin, kuten kaikki hyvä aina. Mutta syksyllä havaitsin, että vastaavaa tuotetta on taas tarjolla. Ja sitä piti saada! Rasittavaa on nimittäin pestä naamaa huuhdeltavilla meikinpoistoaineilla, koska minä ainakin saan aina tukkani, vaatteeni ja lavuaarin ympäryksen litimäräksi, kun läiskyttelen vettä. Ei auta, vaikka laittaisi huivia hiustenympärille. Aina on vähintään hiusraja saippuassa..

Ja tämä tuote on siis edelleen Lancomen Eau Micellaire Douceur. Ihanan raikkaan ja puhtaan tunteen jättää jälkeensä. Meikki lähtee hyvin, ainakin vesiliukoinen. Tuote ei ole öljypohjainen, joten siitä ei jää "nahkeaa" oloa ja varmasti siten sopii myös piilareiden käyttäjille.

Toinen, mitä ilman en ole vuosiin voinut elää on Elizabeth Ardenin klassikko Eight Hour Cream. Monikäyttöisempää voidetta ei toista löydä. Tuoksu ei ole mikään herkku, mutta tässä tapauksessa se on mielestäni sivuseikka. Tähän aikaan vuodesta käytän sitä joka ilta käsiin, kämmenien selkäpuolelle. Laitan joka ilta ennen nukkumaan menoa ja sipaisen samantien huuletkin. Kädet eivät sen seurauksena ole lainkaan korput. Ja laitoinpa sitä vauvan poskiinkin, kun punoittivat kuivuudesta ja seuraavana aamuna olivat taas kuin "vauvan posket". Tehoaa myös kuiviin kyynärpäihin sekä kaikkiin nirhaumiin ja naarmuihin! Ihan ykkönen!

L'Occitaneltahan saa aina ihanan määrän näytteitä, kun sieltä ostaa jotain. Sain kesällä näytteen Amande Pomme sarjan tuotteista. Kokeiltuani kasvovoidetta tiesin heti haluavani sitä purkillisen. Sopivan kevyttä, muttei liian, näin 30+ iholle. Miellyttävä tuoksu ja imeytyy nopeasti. Lisäksi kaunis purkki. Hinta-laatusuhde myös tosi hyvä. Purkki muistaakseni oli siinä kolmenkympin luokkaa!? Sain myös näytteen saman sarjan vartalovoiteesta, mutten ole sitä vielä kokeillut. Haluan sitä sitten kuitenkin, mutta yritän käyttää edellisen ensin loppuun :)

Hakusessa olisi myös hyvä yövoide sekä kuorintavoide. Voiteelta odotan jo jotain ikääntymistä vastaan olevaa, eli hieman "tömäkämpää" tavaraa. Kuorintavoiteen haluan olevan sellaista, jossa on kunnon rakeita.

Suosituksia otetaan vastaan!!

Ken ei töitä tee,

2010-01-16T12:18:00.001+02:00

sen ei pidä syömän!

Eikö se noin mennyt?

Hannan blogissa on meneillään varsinainen kotiäiti-keskustelu. Ja, koska koen asian omalta kohdalta aivan päinvastaiseksi, päätin kirjoittaa aiheesta itsekkin.

Minä en ole koskaan kokenut elämääni tai itseäni puutteelliseksi ilman korkeaa koulutusta ja ilman komeaa uraa. Silti minulla on aina ollut töitä, kun olen halunnut ja olen elättänyt itseni aivan mukavasti. Mitään ei ole jäänyt tekemättä, saamatta tai kokematta, mitä olisin halunnut.
Jos jälkeeni ei jää tieteellisiä tutkimuksia, uraa uurtavia tekoja, väitöskirjoja tai vastaavaa, niin jälkeeni jää ainakin kaksi lasta, mikä ei sekään ole kaikille mahdollista tai itsestään selvää. Ei edes allekirjoittaneelle. Ja voihan olla, että lapsistani tulee avaruustieteilijöitä, kuka tietää. Tai narkkareita, sitäkään ei tiedä. Ainakin olen antanut heille aikaa, eli minun poissaoloani ei voi osoittaa syyttävällä sormella, kun Iltsikat repivät otsikkoja veljeksistä, jotka tehtailivat kannabisviljelmiä tai sarjamurhia.

Kotona oleminen tietysti verottaa perheentuloja. Mutta silti omalle kohdalle ei ole tullut mitään, mistä olisin sen vuoksi jäänyt paitsi. Toki joudun tekemään valintoja ja odottamaan ehkä suurempia asioita hetken pidempään. Mutta koska tiedän ne jossain vaiheessa saavani, voin elää asian kanssa oikein hyvin. Sikäli onnekas olen, että normaalista elintasosta minun ei tarvitse tinkiä.
Olen valmis maksamaan monestakin palvelusta, kuten kauneuspalveluista, ulkona syömisestä jne.. joten voin aivan hyvin maksaa siitäkin mukavuudesta, että saan olla kotona. Kaikille ei sekään ole mahdollista.

Ja kyllä, mieheni mahdollistaa tämän paletin. Se ei tule vanhemmiltamme, isovanhemmiltamme tai niiltä salaisilta ameriikan tädeiltä. Lähes jokainen pennonen tähän taloon tulee ihan rehellisestä ansiotyöstä. Miehelläni on jonkinlainen ura. Minulla onkin ollut ilo urattomana reissata miehen matkassa, asua ulkomailla ja nyt nauttia perheestä. Arkea olisi hyvin vaikeaa pyörittää, jos minäkin olisin ura-ohjus. Se, että olen kotona helpottaa meidän kaikkien elämää.
Mieheni ei ole koskaan puhunut minulle työhön menosta. Ei edes vihjannut siihen suuntaan. Ei sanallakaan. Lähinnä se olen minä, joka välillä haluaa tuulettumaan työkeikoille. Mutta jo noille työkeikoille pääseminen on välillä varsinaista järjestelyä, joten millaistakohan se sitten on, kun joskus lähden töihin?

En kaipaa tämän hetkisestä työstäni kotiäitinä kenenkään hyväksyntää, kaikkien hyväksyntää, julkista hyväksyntää tai yhteiskunnan arvostusta. Se ei muuttaisi elämääni tai "työtäni" sitten yhtään mihinkään suuntaan. Takapuoli työntää sitä yhtä ja suut vaatii ruokaa ihan samalla tavalla, vaikka tästä kruunu annettaisi.
Jokaisessa ammatissa on kuitenkin tärkeintä oman työnsä arvostaminen ja omassa työssään viihtyminen. Ja minähän viihdyn! Työkaverit, eli lapseni, sapettaa toki toisinaan ihan samalla tavalla, kuin työkaverit kaikkialla muuallakin. Joskus olisi ihanaa läntätä postimerkki takapuoleen ja lähettää ne sinne mistä ovat tulleet :) Ihan samaa olen ajatellut joskus muistakin työkavereistani, mikä on kai varsin yleistä?

En kaipaa kuolinilmoitukseeni komeaa titteliä ja arvomerkkejä. Ihan laiska-paska-kotiäiti riittää :) Jos vaikka joku toinen kotiäiti saisi siitä kicksit, hih :)

Nyt ryhdyn maalaamaan portaikkoa ja toivottelen antoista viikonloppua perheen parissa!

Kaivakaapa kaikki jostain Pentti Hietasen Rakastan elämää ja repikää siitä! Kaikkihan on lopulta kiinni siitä, että hyväksyy itse itsensä.

Voi hävetys

2010-01-14T09:19:00.000+02:00

Nyt tulee näitä kuvattomia juttuja, mutta tähänkään juttuun ei nyt vaan ole sopivaa kuvaa.

Tapahtui eilen..

Ajelin illalla sohjoista Eino Leinon katua Helsingissä. Siinä vanhan ratikkahallin kohdalla näytti, että oikealta, Ruusulankadulta tulee auto. Oikealta tulevalla on etuajo-oikeus, eikö totta? Pysähdyin päästääkseni auton tulemaan. Seison siinä hetken, mutta auto ei tule. Seison vielä hetken ja taakse on tullut joku, joka jo vilauttelee valoja ja tööttää. No en kai mä nyt voi sen alle ajaa!!
Kunnes tajuan.. että ne sieltä tulossa olevan auton valot ovatkin oman autoni valot! Juuri siinä kohdin on hieman viistossa oleva liiketilan ikkuna, johon omat valoni heijastuivat ja ne näyttivät aivan kuin sieltä olisi ollut auto tulossa. Rivakkaasti painoin kaasua ja sudin paikalta pois.
No, saatoin ehkä olla vähän omissa ajatuksissani, mutta silti aika skarppina, hihihi :)

Siitä tuli heti mieleen

Tapahtui n. 15 vuotta sitten..

Olin oman auton sijasta isäni autolla liikenteessä. Kurvasin huoltoasemalle tankkaamaan. Ajoin auton mittarille, nousin ylös ja huomasin, että bensatankin korkki onkin toisella puolella. Takaisin autoon ja ajoin tankkauspisteen ympäri. Sammutin auton, nousin ylös ja hitsit, edelleen väärällä puolella. Sama uudestaan; mittari ympäri, autosta ulos ja miten hemmetissä se oli taas väärällä puolella??
Eh, tajusin sitten, että auto pitää toki itsessäänkin kääntää ympäri eikä vain ajella mittaria ympäri, ehehheee :)
Mahtoi kahvilassa istuvilla olla hauskaa, jos sattuivat seuraamaan tilannetta!

Oli tapahtunut myös eilen..

Muistaako joku, kuinka Tuulilasi tulee meille minun nimelläni?
Miehen puhelin oli soinut eilen kesken työpalaverin. Lehtimyyjä oli kaupitellut Tuulilasia. Keskeyttääkseen myyntipuheen, oli mies julistanut myyjälle, että " Vaimo on automiehiä ja sille tulee Tuulilasi"! Voihan hävetys.. Kuulostaa aivan, kuin olisin rekkamies!

Nimittäin, juuri ennen joulua, kun olin kolaamassa lumia tiellä, yritti naapurustoon ajaa öljyrekka jyrkkää mäkeä ylös. Eihän se päässyt ylös, vaan luisui poikittain umpihankeen. Näin kuinka rekasta tuli ulos joku lapion kanssa. Päätin mennä paikalle tarjoamaan kolaani apuun. Siellä sitten seisoi nuorehko nainen, joka välittömästi paikalle päästyäni otti pienen haara-asennon ja alkoi syljeskelemään jalkojensa väliin siinä meidän jutellessa. Voi että miten viehättävää!!

Negatiivinen viikko

2010-01-13T15:14:00.001+02:00

Nyt eletään keskiviikkoa ja viikko täynnä miinuksia. Mukavatkin asiat voivat olla miinus-merkkisiä, joten aloitetaan niillä:

-- 3,2 kg kahdessa viikossa. Voisi olla enemmänkin, sillä mässytin possunlailla uutena vuotena ja vielä pari päivää sen jälkeen. Siis aivan hard core-mässäilyä mm. juustokakulla. Mutta pointtina se, että pointsit puree! Nyt menee jo housut mukavammin jalkaan, että sen verran tuntuukin!

Sitten...

---- eli pitkä miinus, ketutus maximus: Katto vuotaa kuin seula sulavien lumien alla, joten sen remonttia ei voi siirtää ensi vuoteen. Peltimies tulee ensi viikolla katsomaan tilannetta ja meidän puolesta hommat voi aloittaa heti, kun lumet ovat katolta sulaneet. Eli vanha huopakatto saa kenkää ja katto pellitetään. Ei olisi pahitteeksi, jos salainen amerikantäti kuolisi ja jättäisi perinnön meille. No, kun sitä ei ole, on rahat revittävä muilla keinoin. Tuskin taas selvitään alle kymppitonnin! Toisaalta sitten se on tehty. Mutta tähän hätään ei varmasti ole repäistä sellaista summaa, että koko yläkerran saisi samaan rysäykseen remontoitua. Joten se taitaa sitten mennä ensi vuoteen!

Samalla tietenkin voisi asennuttaa jo kaikki mahdolliset liuskat ja liikuntarajoitteisten systeemit, koska me lähdetään tästä talosta vain vanhainkotiin tai mullan alle. Sen verran tämä on rahaa (työtä ja vaivaa) syönyt, ettei myyminen tule ihan minkä tahansa edessä ikinä kyseeseen!

Lähden nyt sulattelemaan lunta siltä kohdalta, johon aion rahapuun istuttaa...

p.s. meillä kävi tänään vieras, sisustuslehden toimittaja ;) eli, jotain hauskaakin tiedossa!!

19. kesäkuuta

2010-01-11T21:04:00.002+02:00

Tuo päivä lähestyy, ihanaa!! Eli prinsessa Vickanin hääpäivä!
Kaikki lukijat eivät ehkä tiedä tai muista, mutta rakastan kuninkaallisia ja Prinsessa Victoria on ehdoton suosikkini. Onkin aivan ihanaa, että hän viimein menee naimisiin. Häät ovat varmasti mahtavat ja vieraiden puvut upeampaakin upeampia. Lähes yhtä paljon, kuin odotan Victorian hääpuvun näkemistä, odotan Madeleinen juhlaeleganssia! Mette-Maritin kampausta (tai kampauksemattomuutta)? Ketkä edustavat ankeina Suomea?

Iki-kaunis-tyylikäs Madde on hänkin suosikkejani. Toivottavasti hänenkin häät televisioidaan sitten myöhemmin. Harmittaa kyllä vähän, että olen missannut Ruotsin Ellen, jossa on Madeleinesta iso juttu!

Siihen, kuinka mielestäni Suomeen pitäisi saada monarkia, glamour ja punaiset matot tai kuinka olen olen jopa nimennyt lapseni kuninkaallisten mukaan, en aio tässä jutussa keskittyä, vaan Victorian häähumuun. Tosifani menisi tietysti Tukholmaan, mutta minä virittelen kotikatsomon meille. Ainakin kaksi ilmoittautunutta on jo. Sisäänpääsyllehän ehdoton edellytys on: ei lapsia, ei avonaisia kännyköitä eikä miehiä. Toisin sanoen, ei häiriötekijöitä!

Tarjolle tuona juhlapäivänä on ehdottomasti loihdittava Prinsessakakku, sehän on selvää, eikö totta? Perinteisenä vihreänä vai vaaleanpunaisena, kuten Dansukkerin sivuilta napatussa kuvassa? Juomaksi vaaleanpunaista shampanjaa. Ehtaa tavaraa, mikään elysee ei nyt sovi. Suolapalat ovat vähän auki, mutta jotain kuninkaallisen fiiniä tietysti. Ehkä (paljon) skandinaavisia cocktail-paloja?
Asu sentään on vapaa, eli prinsessamekoissa ei tarvitse tulla. Kotoisat verkkarit käy varsin hyvin :D

Onko kellään vastaavia suunnitelmia? Jos on, millaisia?

Do the pipo

2010-01-10T20:48:00.000+02:00

Äidin kanssa kipaistiin eilen aamupäivällä läheiseen lanka-outlettiin. Nappasin kaksi kerää ihanan pehmoista Classic Alpaca -lankaa tarkoituksena tehdä pipo.Kissapipo klassiseen tyyliin palmikoista! hehe

Niinpä olen sitten eilisen ja tämän päivän istunut toinen kankku pulkanreunalla ja toinen kankku sohvanreunalla. Valmista tuli massiivisesta ulkoilusta huolimatta. Aika hauska pulkkamäkiasuste, etten sanoisi!

Toi lanka on muuten niin ihanaa, että jäljelle jääneestä on pakko kutoa ehkä ranteenlämmittimet tai jotain...

Vielä täry-kuva piposta päässä. Varsin kätevä tapa kuvata; sotkut ei näy kunnolla eikä ulkoilusta punaiset posket loista aurinkona. Pitkästä aikaa hauska tehdä jotain muutakin kuin remppajuttuja! Tulevalla viikolla aion teroituttaa luistimeni ja liittyä meidän perheen luistelijoiden joukkoon. Ööö, olen ollut luistimilla muistaakseni viimeksi vuonna 1998, jokainen voi laskea, että siitä on aikaa! Mitenköhän mun käy....

Pulkkamäkifilosofiaa

2010-01-07T22:58:00.005+02:00

Olen varsinainen pulkkamäki-filosofi nykyään. Tänään aamuvarhaisella kampesin taas pulkkaa mäkeä ylös ennen päivän muuta ohjelmaa ja pohdin. Ystävän kanssa puhelimessa käyty kulutuskeskustelu, taannoinen blogikirjoitukseni samasta aiheesta sekä Hannan bloggaus mielikuvista aiheutti lisäpohdintaa.

Minä olen, kuten varmaan moni muukin, lohtushoppaaja. Kun veettää tai elämä ei ole oikein mallillaan on helppo turvautua ylenpalttiseen shoppailuun. Yrittää sillä epätoivoisesti tuoda hyvää mieltä ja täyttää aukkoja elämässä. Saada se hetken hurma, vähän kuten hyvä nousuhumala.
Maailmalla ainakin shoppailin, koska minulla ei ollut juurikaan muuta tekemistä. Maailma pyöri tavaran ympärillä. Uusi sohvatyyny pelasti yhden päivän ja ajatus jostain uudesta jutusta sai elämän tuntumaan paremmalta. Vähän kuten "jos olen tosi laiha, on minulla varmasti paljon ihanampaa". Tai "jos saan uuden kodin, aukeaa siitä uusi elämä ja onni". Tai "jos saan uuden auton, on elämäni taatusti laadukkaampaa" jne.. Jokainen tietää miten niissä käy. Tai, no, ainakaan oma elämäni ei dramaattisesti minkään maallisen saamisesta muuttunut.

En tainnut sittenkään tulla kulutuskriittiseksi, vaan "sain elämäni takaisin" ja siksi pakonomainen ostamisentarve loppui. Olen tyytyväinen ja onnellinen juuri tässä ja nyt. Viikon piristykseksi riittää ihan vain kimppu reilun kaupan ruusuja ja kupillinen kahvia omassa rauhassa, villasukat jalassa, kun molemmat lapset ovat päikkäreillä. Kaupoissa on edelleen ihana käydä, kun seinät alkaa kaatua päälle, mutta voin oikein mainiosti tulla sieltä tyhjin käsin kotiin.

Kalastajan vaimo lainasi blogissaan työkaverinsa viisaita sanoja:

"Enpä tienyt, että päivät, jotka tulivat ja menivät olivat elämä."

Että eipäs kuulkaa kiirehditä, odoteta tulevaa ja kurkoteta kuuta taivaalta. Ollaan ihan tässä ja nyt ja tyytyväisiä siihen. Se on sitä elämää kuitenkin. (Anyway, ihan vähän kuitenkin odotan kevättä)

Ihanat-kamalat raskaushormonit

2010-01-05T20:49:00.001+02:00

Heh, en ole raskaana, vaikka otsikko onkin tuollainen :) Kuvaksi kaivoin vanhan nostalgisen kuvan 3,5 vuoden takaa, jossa F-vauva aterioi sylissä. Voi voi, kylläpä aika juoksee!

Kun raskaushormonit ovat kahdesti tehneet minusta varsinaisen ihmishirviön raskausaikana, on ne jättänyt lapsien lisäksi jotain muutakin positiivista. Ainakin tämä jälkimmäinen raskaus...

Nimittäin noin kuukausi sitten kiinnitin huomiota, että tukkani kihartuu kummallisesti. Aina, etenkin lyhyempänä, kuten kuvassa, se on ollut taipuisa. Tänään olin pitkästä aikaa kampaajalla. Raitalappuja laitettiin pari tuntia ja pesun jälkeen kampaajani vahvisti saman. "Hei, sun tukka kihartuu oudosti, vaikka harjalla vetelee suoraksi!" Olin jo ehtinyt unohtaa huomioni, mutta totta se on. Noin neljän kuukauden kasvu pukkaa kiharana ainakin takaa! Eli raskaus on tehnyt jotain ja sen jälkeinen kasvu on tullut kiharana. Ja vaikka pituutta on nykyään selän puoliväliin, jaksaa se silti kihartua! Varsin kummallista! Ei voi kuin toivoa, että jää pysyväksi tilaksi.

Hmmm... tulisikohan kolmannen lapsen seurauksena ikuinen nuoruus ja siloisuus? Vahinko, että sitä ei tulla näkemään, hih :D

Uudet tavat

2010-01-03T21:29:00.000+02:00

Olen aivan käsittämättömän tyytyväinen uuteen minääni. Tai paremmin sanottuna uusiin kulutustottumuksiini. Olen lähestulkoon lopettanut kaiken turhan ja ylimääräisen ostamisen.
Ennen elämä pyöri ostamisen ja haluamisen ympärillä, kun nykyään totean lähes jokaisen tavaran edessä, etten tarvitse sitä ja vielä vähemmän haluan sitä. Tuntuu ihan kummalliselta! Kaupoissa on toki kivoja juttuja, mutta harva on niin kiva, että haluan sen meille.
Kodista löytyy silti edelleen yhtä sun toista, joista aion ajan myötä hankkiutua eroon. Prosessia helpottaa huomattavasti, kun tiedän mistä oikeasti tykkään ja mitä oikeasti haluan.
Vaatteiden suhteen aivan sama homma. Ennen saatoin ihan huvikseni käydä kaupassa ostamassa kassillisen kaikkea uutta. Nyt nautin kaikista vanhoista vaatteistani, koska makuni on ollut sama jo viimeiset 15 vuotta, mutta en ole ehtinyt edes kaikkia käyttämään, kun kannoin uutta niin tiiviiseen tahtiin sisään.
Meillä onkin vaatekaappiprojekti meneillään. Vanhat kaapistot lojuu ulkona pakkasessa isona läjänä ja uusia on jo hieman kannettu sisään. Kaikkiaan 3 metriä kaappeja tulossa. Vanhoja purkaessa tuli ihanat kesävaatteet esiin, joita en sattuneesta syystä viime kesänä käyttänyt. Jee, ensi kesänä mahdun niihin taas!

Kotikin alkaa olemaan juuri sitä, mitä olen halunnut. Aikas mukavata! Tässä vielä pari kuvakulmaa uudesta järkästä. Kalenterinisse on ainoa joulukoriste, joka on vielä esillä. Keittiön sisäänkäynnillä se naama pitkänä minua töllistelee. Kohta se pääsee uuteen kaappiin odottamaan ensi joulua. Tulis jo kesä! Vihaan näitä pakkasia!

Pari sanaa ystävyydestä

2010-01-01T17:16:00.001+02:00

Otin eilen aamupäivällä pulkkamäessä puhelun ystävälle Dubaihin. Emme ole nähneet lähes kahteen vuoteen ja olikin tosi kiva jutella. Samalle teimme yhteisen uuden vuoden lupauksen, joka jää myös ainoaksi lupaukseni. Sovimme, lupasimme, tavata vuoden 2010 aikana. Oli se sitten siel tai tiel! Nauroimme räkäisesti, että ensi joulukuussa on taatusti paniikki, että mihinkäs tällit järjestetään :)

Puhelun jälkeen, mäkeä ylös-alas rampatessani pohdin ystävyyksiä. Olin juuri edellisenä päivänä lukenut Anna Erikssonin haastattelun, jossa hän kertoi ystävyyssuhteistaan. Hän kiteytti ajatukseni erittäin hyvin sanomalla: Paras ystävä on sellainen, jonka kanssa voi jatkaa juttua siitä, mihin jäätiin vaikka vuosia sitten.

Minulle on jäänyt ulkomailta muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa uskon asian olevan juuri noin. Etäisyydestä johtuen näemme ja kuulemme harvoin, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö välittäisi toisistamme. Nuo ystävyydet kyllä kantaa ilman jatkuvaa yhteydenpitoa. Ja ihana niin.

Olen nimittäin erittäin huono ystävä pitämään yhteyttä. Ennen saatoin istua tuntikausia puhelimessa juoruamassa, mutta jokainen, jolla on lapsia tietää, millaista puhelimessa puhuminen on, kun joku roikkuu jatkuvasti kintussa ja kertoo asioitaan.
Ajan puuten vaivaa kaikkea muutakin yhteydenpitoa. Kun iltaisin voisin lähteä johonkin, olen yleensä aivan poikki ja viimeisillä rippeillä teen jotain kotihommia tai sitten vain haluan ihan vain olla. Skypessä tai vastaavassa ei ole aikaa istuskella enkä ole kovin aktiivinen tekstareiden näpyttelijä. Tapaamisten järjestäminen on usein varsin haasteellista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että välttelisin tai minua ei kiinnostaisi. Niinpä vuosien saatossa muutama ihana, mutta "vaativa" ystävyys on valitettavasti kariutunut. En nimittäin halua myöskään potea syyllisyyttä siitä, jos minusta ei kuulu mitään. Itse en syyllistä ketään, joista ei kuulu mitään minun suuntaan, mutten myöskään halua kuulla valitusta, kuinka en pidä yhteyttä. Ja kun aika kuluu, on toisiin ihmisiin kovin vaikea ottaa sitä yhteyttä, vaikka mieli tekisi, koska tiedän heidän olevan pettyneitä hiljaisuuteeni. Toisiin on taas helppo ottaa yhteyttä vuosienkin jälkeen, koska tiedän, että heidän kanssa jutut jatkuvat siitä, mihin ne ovat viimeksi jääneet.

Vuodesta 2009 jäi käteen 1 kpl remontteja ja 1 kpl vauva. Molemmat kasvavat ajan kuluessa. Vauva täytti tänään 4 kk ja on varsin iloinen ja hyvin helppo pieni poika. Nauraa ja kikattelee. Mönkii ja pyörii.
Remontti etenee taustalla. Nyt tuntuu, että on taas sata rautaa tulessa!

Uuden vuoden alussa tapaan toivottavasti myös toisen ystäväni maailmalta. Sitten viime tapaamisen olemme molemmat lisääntyneet yhteensä kahdella ja puolella. Puolikas taitaa olla "kokonainen" tulevana keväänä! Kivaa!

Uusi vuosi - uusi järjestys

2009-12-30T18:03:00.001+02:00

Ihan piti vain ottaa joulukoristeet pois.

Ja siitä se sitten lähti...

Mikään ei ole kuten ennen. Lähes jokainen huonekalu on uudelleen sijoitettu ja yläkerrasta tuli pieni Billnäs-pöytä alakertaan, kuten myös lapsen lelulipasto. Nuuksio Homea muuten se. Lapsi kuitenkin leikkii alakerrassa ja jossain ne romut on säilöttävä, joten miksi pitää kaunista huonekalua piilossa ja olohuonetta täynnä lelulaareja? Nyt lelut pitäisi vielä järjestää laatikoihin. Laatikot ovat muuten tajuttoman kokoisia ja imevät suuren määrän sisäänsä. Sikälikin kätevää, että voi avata vain yhden lootan kerrallaan, niin kaikki ei ole ympäriinsä.

Mutta kyllä meinasi huumori loppua. Huonekalut eivät millään meinanneet löytää paikkaa ja kun niitä oli jo yli vuorokausi veivattu, meinasin sanoa miehelle, että kaikki ennalleen. Viimeinen suunnitelmani olikin sitten napakymppi ja kyllä nyt on mukavaa! Ison ruokapöydän ääressä tulee istuttua useammin, kun se on keittiön vieressä ja jatkuvasti kulkureitillä. Olohuone nyt on muutenkin aina käytössä. Varsin tuskainen projekti, mutta kyllä kannatti!

Entinen ruokatila- nykyinen olohuone:

Ja nykyinen ruokatila - entinen olohuone

Uuden vuoden plan

2009-12-28T16:23:00.004+02:00

Hyvällä ystävälläni oli "ranskalainen rakastaja" ja samainen tyyppi toi minulle kerran ranskantuliaisena pullon vaaleanpunaista shampanjaa. Jostain täysin käsittämättömästä syystä on se jäänyt juomatta. Kuluneen vuoden aikana ranskis otti ja katosi (tai kadotettiin) kuvioista, joten siinä on varsin hyvä syy hävittää viimeinenkin todistusaineisto, estää liemen vintageksi muodostuminen ja poksauttaa pullo Uuden Vuoden kunniaksi, kun tuo ystävänikin sattuu tulemaan meille vaihtamaan vuotta. Ei vaan, mukava poika hän oli! Pääsi meilläkin kokeilemaan kirveenkäyttöä joskus :) Muutaman kerran kyllä mietin, että mahtaa pitää meitä varsin metsäläisinä, kun kaikki vierailut ajoittuivat aina joihinkin ääriolosuhteisiin: pihanraivauksiin, metsänkaatoon ja taisipa hän olla paikalla, kun meille kannettiin koko Dubain huusholli laatikoissa tähän taloon.
Toisaalta inhoan yli kaiken, kun ulkomaalainen tulee Suomeen ja hänelle näytetään meidän tapoja tunkemalla viinapullo, ruisleipä ja salmiakkiaski käteen. Fazerin sinistä vielä päälle. Sitten saunaan ja alastomana järveen uimaan. Vähän vanha ja kulunut juttu.....

Meidän vuoden vaihteen suunnitelma on kutakuinkin seuraava: Hyvää ruokaa, juomaa ja yhdessäoloa, mutta lasten ehdoin. Eli pari pommia on pakko hakea ipanan iloksi ja pamauttaa ne hyvissä ajoin ennen puolta yötä, kuten kaikki muutkin perheelliset. Oletteko muuten huomanneet, että jotkut ovat päättäneet juhlia oikein pitkän kaavan mukaan, koska meillä ainakin paukut paukkui jo eilen! Perk...

Joulukoristeet.. ne saivat kyytiä eilen.. Hommahan paisui tietysti varsin mukavasti siinä ohessa ja sanotaanko, että tällä hetkellä istun täällä huonekalukasojen keskellä ja odotan miestä kotiin töistä. Ihan kaikkea kun ei yksin jaksa liikkuttaa, vaikka melkein kaiken kyllä jollain keinoin pystyy ;) Stay tuned..

Tapaninpäivän kuvia

2009-12-27T00:21:00.000+02:00

Räpsin suttuiset, etten sanoisi "rennot" kuvat meidän Tapaninpäivän tunnelmista. Joululahjaleluja ympäriinsä, tyynykatsomo piirrettyjä varten. Kameran muistikorttikin oli mennyt syksyn myötä aivan täyteen, kun lapsi on räpsinyt kuvia. Varsin mielenkiintoisia otoksia.. Yksi hänen minusta ottama otos oli pakko jakaa. Se on ruusuista päätellen räpsitty silloin, kun tulin vauvan kanssa kotiin sairaalasta. Siitä tuli jotenkin maalaus mieleen! Kauhean hassu kuvakulma itsestäni.

Mutta siis julistan kinkun syömisen ja suklaan mättämisen loppuneeksi NYT! Viinipullon korkkikin on mennyt jo päiviä sitten kiinni. Huomenna katan pöydän kymmenelle ja väsään jättivuokaan lasagnea. Maanantaina aloitan painonvartijoiden pisteet ja maaliskuussa aion olla totisesti kutistunut!

Täältä tullaan kevät

2009-12-25T18:25:00.002+02:00

Joulu olis niinku paremmalla puolella taas kerran. Olen toteuttanut suunnitelmaani (toinen käsi suklaarasiassa ja toinen kinkkuvadilla sohvalla maaten) aika täydellisesti. Ainoastaan sen pitkän pillin viinilasiin olen jättänyt väliin, koska melko runsaalla pillillä tuli imeskeltyä viiniä aatonaaton bileissä pitkälle aamun tunteihin. Vaan ei haittaa - sen verran mukavaa oli.
Eilinen, jouluaatto, oli ihana. Hiiveesti ruokaa ja lapsen ilo paketteja avatessa. Ihania leluja, joista on jaksettu iloita hyvin tasapuolisesti kaikista. Tänään on vietetty koko päivä leikkien ja piirrettyjä katsellen (+syöden). Huomenna on vielä sama edessä. Sunnuntaina on meillä syömäbileet ja sunnuntai-iltana päätän joulun vieton. Kuusi heivataan ulos ja koristeet saavat häipyä. Avaan oven keväälle.

Hetki sitten makasin sohvalla, tuijotin kattoon ja mietin omia vuodenaikojani. Ne eivät mene ihan kirjojen mukaan. Minulla on kesä ja sen jälkeen tulee alkusyksy. Sitten tulee joulu, jonka jälkeen suoraan kevät ja taas kesä. Talvi ja syksy jäävät välistä. Alkusyksyn jälkeen siintää joulu aina mielessä ja heti pyhien jälkeen siirryn kevään odotukseen ja kevääseen. Aloitan kukkapenkeistä puskevien tulppaanien odottelun ja pihan suunnittelun.

Nyt nautin vielä joulukoristeista, mutta tuskin maltan odottaa, että ensi viikolla kaivan teettämäni, ruusuiset Laura Ashleyn tyynynpäälliset sohville! Joulukukkia ostaessani huomasin myös pionit ja sireeninoksat kukkakaupoissa. Taidan ottaa jopa varaslähdön suoraan kesään!

Onnellista ja Hyvää Joulua

2009-12-23T14:17:00.000+02:00

Eräs lukijani muisti minua näin hienoilla ohjeilla turkulaisittan. Hänelle oli tullut tämä mieleen, kun kirjoitin joulunviettosuunnitelmistani. Ihan loistavasti sopiikin! Tosin, olen toistaiseksi kuluttanut vielä enemmän, kuin syönyt, koska tein tänään lumityömme, pyörin lapsen kanssa hangessa pari tuntia, tein lumiukon ja pari lumilyhtyä sekä raahasin pulkkaa ja kelkkaa hangessa ylös-alas, lapsi kyydissä... Kohta aloitan syömisen, että saan tilanteen käännettyä! Illalla on vielä synttäribileet tiedossa, ei tosin meillä ja minä en lähde autolla :-)

Mutta tässä ohje täydelliseen jouluun:

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

-Heli Laaksonen

Ihanaa joulua kaikille lukijoille!

T: Nanna ja pojat

Meiltä

2009-12-21T22:44:00.001+02:00

Uhmasin pimeyttä ja napsin parit kuvat täältä aamupäivällä, jolloin oli ehkä valoisin hetki. Aika säälittävä sekin.. En kyllä stailannut kuviin yhtään. Vauvakin on aivan autenttisesti paikallaan, kuten tuttipullot sun muu sälä. Arvatkaas, mutta haluan pienen sinisen kaapin (nurkassa) tilalle jonkin ison kaapin. Vanhan kaapin. Olen huomannut rompetta olevan sen verran edelleen, että sitä täytyy vähän saada pois silmistä.

Rakastan keittiön ikkunoista avautuvaa näkymää. Se on aina kaunis ja ikivihreä. Parhain teko oli laittaa keittiö laajennukseen. Vaikkei tuo nyt ihan ilmainen päähänpisto ollut, on se jokaisen euron arvoinen. Onneksi teimme näin. (Alunperinhän kaavailin siihen ruokatilaa).
Pieni valkoinen possu on vanha ja se on sokeriastiani niille, jotka haluavat kahviinsa sokeria. Eikö ole söpö!

Nyt porkkanalaatikko ulos uunista!

Tuossa alapuolella huhuilen luistimia, kokoa 27!!

Ostan luistimet kokoa 27

2009-12-21T21:39:00.001+02:00

Kysäisenpä täällä, josko jollain olisi myydä poikien luistimet kokoa 27?

Mielellään Espoossa, niin voisin noutaa

Väsynyttä

2009-12-20T21:25:00.000+02:00

Mikä siinä on, kun päivä alkaa tahmeasti, niin tahmeus kasvaa päivän edetessä suorastaan möhnäiseksi? Uni olisi maistunut aamulla ihanasti, mutta vauva halusi seurustella. Hiippailin alakertaan ja ulkona oli vielä monta tuntia pimeää. Sytyttelin kynttilöitä. Pari eilen illalla juotua viinilasillista maistui suussa. Ystäväni oli meillä yökylässä, mutta annoin hänen nukkua pitkään. Mies ja vanhempi lapsi oli savossa viikonlopun vietossa.
Ulkona viuhui järkyttävä myrsky, johon tuli lumipyry sekaan. Vaihtelimme ystäväni kanssa vauvaa sylistä toiseen ja sohvalta toiselle. Jossain vaiheessa ryhdistäydyin ja aloitin pyykkivuoren purkamisen.
Säädin alakerran sähköpatteria pienemmälle ja pistorasiasta tuli 15 senttinen lieska.. sulake meni ja tietenkään meillä ei ollut enää sen kokoista sulaketta jäljellä. Koko alakerta pimentyi.. persuus..

Mies ja lapsi kotiutui aivan tajuttoman ihanien herkkukassien kanssa. Mielessäni päätin, että tänä jouluna aion syödä mahdollisimman paljon ja kuluttaa mahdollisimman vähän. Eikö ole aika hyvä suunnitelma? Että säästäkää kaikki tarinanne reippaista-sauvakävelylenkeistä-posket-punoittaen tuonnemmaksi :) Tää aikois istua toinen käsi suklaarasiassa ja toinen käsi kinkkuvadissa. Pitkän pillin aion virittää johonkin erinomaiseen punaviinilasiin. Tapahtumapaikkana meidän olohuone ja tarkennettuna sohva. Mies saa välillä pöyhiä tyynyä niskan alla.

Ajat muuttuvat

2009-12-17T22:06:00.000+02:00

Kun ihmisen nurkat on aika tukkeessa on tehtävä ratkaisuja kaikelle säästettävälle. Meidän purkuhommissahan löytyi vanhoja lehtiä, joissa oli kaikkea hauskaa. Ihminen ei nyt vaan pysty jokaista vanhaa pölyistä paperia säästämään, tai vaikka pystyisi, niin niitä tuskin koskaan kaivelisi esille. Niinpä ratkaisin homman leikkelemällä yhdestä lehdestä hauskat ja ajankohtaiset jutut ja laittamalla ne kehyksiin ja seinälle. Tarkemmin, meidän "aulan" seinälle. Kuulostaapa aula muuten hienolta, mutta kyseessä siis tila mihin tullaan eteisestä ja siitä on kulku kaikkiin huoneisiin. Varsin kämäinen kohta talossa; keskeneräinen, oven päällä ilmalämpöpumppu, nurkassa kameravalvonnan kamera, vanha nojatuoli, jonka päällä on lähes kattoon asti oleva röykkiö vaatetta sun muuta sälää.
Taulusta tuli aika kiva. Ei kovin kaunis, mutta siinä on kiteytetty lehden sisältö. Helsingissä asuntoja sai lämmittää vain, kun siihen annettiin lupa. Oli ilmasuojelymääräys, joka määräsi pimentämään asunnot klo 18.30 alkaen ja joka paikkaan haettiin 15-16 vuotiaita "asiapoikia" tai "neitejä". Cv:tä ei lähetelty vaan piti ilmoittautua paikan päällä, johonkin tiettyyn kellon aikaan. Moni halusi vaihtaa polkupyörän radioon.

Ajat muuttuvat ja minä väittäisin, että onneksi!

Siksi en ymmärrä tätä nykyajan romantisointia vanhoista ajoista. Voisin vaikka veikata, että meidän mummimme olisivat antaneet mitä vain, että olisivat saaneet astianpesukoneen tai pyykinpesukoneen. Perhekoot olivat kuitenkin suuret ja vesi piti monessakin paikassa ensin kantaa sisään, sitten keittää puilla lämpimäksi jonka jälkeen pystyi hieman tiskaamaan tai pyykkäämään. Monesti pestiin varmasti jääkylmissä vesissä, eikä ole ihme, jos sormet ovat vanhana reumaiset. Nyt meidän mielestä nuo vanhat ajat ovat sitten niiiin romanttisia. Kotiin sitä romantiikkaa tuodaan puisella tiskiharjalla ja hyvältä tuoksuvalla tiskiaineella. Se tuskin oli oikeasti kovin ihanaa! Ei ollut tuoksuvia tiskiaineita eikä lämminvesi juossut automaattisesti kraanasta. Minä ainakin olen enemmän kuin tyytyväinen astianpesukoneeseen, pyykkikoneeseen ja kuivausrumpuun. Kuten myös kertakäyttövaippoihin, valmisvaatteisiin ja sähköön. Vielä kun olisi lämmin talo niin kyllä kelpaisi. Mutta eiköhän sekin ensi viikolla järjesty, kun lämmityskeskusremontti on niellyt ensin meidän lomareissurahat :)

Debattia

2009-12-15T17:43:00.000+02:00

Kylmä hiki meinasi puskea otsaan, kun huomasin, että blogiini on tullut hirveä kävijäpiikki vauvalehden keskustelupalstalta. Mietin ruoditaanko siellä kenties, että haavelin karsinasta eteiseen lapsia varten vaiko epäekologisuuttani tai kenties jotain muuta. Saavuin linkin perusteella kohtaan "Aihe vapaa" ja sieltä löytyi otsikko "Miten voi olla näin täydellistä?". Siinä vaiheessa mietin jo hetken haluanko ollenkaan lukea.. Luinpa silti. Huh, onneksi järkyttävässä ruodinnassa ei ollut minun blogini, vaan jonkun muun. Omaa blogiani siellä oli sivuttu ihan positiivisissa merkeissä.

Nuo keskustelupalstat ovat aivan järkyttäviä. Äidit suomivat toinen toisiaan ja toistensa tapoja, lapsia, vaatteita, tuloja, menoja. Vertailevat kasvua, kehitystä, varusteita jne.. F:ä odottaessani luin kerran "kesäkuun mammoja". Voi taivas.. Ja kun kaikkien lapset olivat syntyneet alkoi säännöllinen vertailu. "Lapsen pituus ja paino 1kk neuvolassa, 2kk neuvolassa jne.."

Kerran erehdyin kysymään lastenvaate-keskustelussa, että missä kaupassa olisi hyvät valikoimat Baby-Burberryä, kun himosin F:lle ruudullisia pellavashortseja. Vastauksia tuli lähes 200, joista alle viisi oli asiallisia. Yksinkertaiseen kysymykseen, yksinkertainen vastaus. Ne loput.. ne käsittelivät, kuinka huono äiti minä olen. Kuinka kamala ihminen olen. Ehdottomasti suomenruotsalainen. Aivan varmasti täysin holtiton. Minulla on ongelmia. Lapseni huostaanotetaan, lapsestani tulee rikollinen jne.. Nyt tuolla on vähän sama meininki koskien yhtä blogia.

Näillä itse täydellisyyksillä ei sen sijaan taida olla parempaa tekemistä, kuin roikkua keskustelupalstoilla päivät pitkät. Mitäköhän kaikkea paheellista heidän lapsensa sillä aikaa tekee? Katsoo varmasti telkkaria. Eli tulevia tv:n orjia, jotka eivät harrasta mitään liikuntaa. Katsovat vain telkkaria ja oppivat niistä kaikkea kamalaa. Ihan sarjamurhaaja-ainesta vai mitä? Vähintään jää elämä väliin, kun vain tv:tä tuijotetaan ;)

Silläkin riskillä meidän Max-vauva katsoo tyytyväisenä subilta Naperoa :)

Olen positiivari

2009-12-14T23:50:00.003+02:00

Tää on niin taas tätä! Mistä aloitetaan? Räkätautisista lapsista ja miehestä? Jäätyneistä vesiputkista? Reistaavasta lämmityksestä? Vaiko ehkä sittenkin lapsesta, joka kello 6 aamulla harhaili portaikkoon ja kertoi "Äiti, minä IHNOAN nukkumista!". (Ihnota on siis inhota) Joo, tuo inhoaminen ei ole jäänyt epäselväksi ja kaivelen suunnilleen kuumemittaria aina, jos tuo erehtyy nukkumaan puoli kasiin asti. Samainen lapsi vietti myös aamulla kerhon joulujuhlia ja kulutti kätevästi juhla-aikaa yrittämällä työntää kaikki sormet suuhunsa..?? Tai vaihtoehtoisesti livistämällä isänsä syliin vähän väliä.
Minä sen sijaan I H N O A N sattuneista syistä talvea! Eilinen pakkaspäivä olisi riittänyt minulle edustamaan tätä talvea aivan loistavasti.

Viikko alkoi aamusta sairastavalla miehellä ja jatkui iltapäivällä hieman viileällä talolla. Lämmityslaitos, 40-v vanha, ei jaksa pitää paineita ja sanotaanko, että villasukat on aikas kivat. Illalla homma jatkui jäätyneellä vesiputkella. Jotenkin voisin veikata, että huomenna aamusta tänne kutsutaan putkimies ja pyydetään pakkaamaan matkaan tämän talon vesiverkoston verran saattokaapelia. Sama tyyppi saa myös vilkaista lämpökeskuksen, josko sille olisi vielä jotain tehtävissä vai lähteekö vaihtoon.

Heikkohermoinen olisi saattanut menettää malttinsa, vaan mitä teen minä? Poikkeuksellisen lyhyt vilkaisu myynnissä oleviin kerrostaloasuntoihin Töölössä ja heti perään ajatuksien suuntaaminen kevääseen. Uudelle, ainakin 10 metriä pitkälle, kukkapenkille tuli paikka laajennuksen vuoksi. Se tulee myötäilemään terassin reunaa. Ensin iso multakuorma, sitten pioneita, ruusuja, ukonhattuja, päivänkakkaroita. Sen päälle kahvikupponen uudella terassilla ja ensimmäiset pisamat nenän päälle.
V***t tästä talvesta ja sen tuomista riesoista. Kohta se loppuu kuitenkin! Ähäkutti!

Maalia!

2009-12-13T12:17:00.000+02:00

Pari erilaista purkkia valkoista maalia täytyisi kuulua jokaisen kodin varastoon siinä missä jauhojen ja sokerin. Tai ainakin meillä pitäisi olla. Eilen lähdin niitä hakemaan, en tosin varastoitavaksi vaan ihan tarpeeseen. Meinasin yksikseni kuolla nauruun maalihyllyllä, koska siellä oli TAAS paneelienmaalauskeskustelu käynnissä, sekä se samainen myyjä, jonka mielestä hirsiä ei saa maalata ja kattoon ei passaa kuin himmeä maali.
Jälleen sellainen 50-60-v pariskunta, paneelikaton maalaus edessä, mutta kiistely maalaamisesta oli selkeästi käyty jo kotona, joten kauppaan tultiin melko sopuisissa tunnelmissa. Selvästi eivät olleet koskaan maalanneet mitään, koska menivät lankaan ja ostivat kaiken mitä tuo myyjä heille laittoi kassiin. Eli sairaan kallis pesuaine, jolla on tarkoitus ensin pestä katto. Sitten sikakallista pohjamaalia ja siihen päälle vielä valkoinen paneelikattomaali, melko hintava sekin. Miten voisin melkein veikata, että joulu ei ole rauhallinen, kunhan ovat ensin pesseet, pohjamaalanneet ja lopulta maalanneet.. Toivottavasti kyseessä on yksiö, mutta maalin tarpeesta päätellen neliöitä oli aika paljon enemmän, hehehe

Aika monta kattoa olen itsekkin maalannut ja täytyy kyllä sanoa, etten ole pessyt enkä pohjamaalannut. Paneelikattomaalillakin olen kerran maalannut ja se peitti lähes kerralla täysin ja on kyllä hyvin pysynyt äidin kylppärin katossa.

Me jatkoimme hirsiemme maalausta ja ihanasti raikastui taas. Katsokaa vaikka vertailuksi aiemmat kuvat, samasta kohdasta. Valkoinen maali kyllä tekee ihmeitä!

Kaapin päälle toin taas uudet koristukset, jotka saavat olla jouluun. Jouluaattona ja joulupäivänä meillä poltetaan kynttilöitä tuossa metallikuusessa, koska siihen tuntuu saavan kynttilöitä vain yhdestä kaupasta, eli ihan joka ilta ei raaski. Kalenterinisse pääsi myös maalauksen alta hirrenpätkään roikkumaan.

Ostin jopa kimpun tulppaaneita kauppareissulta, joita taas näyttää saavan. Aika suolaiseen hintaan kyllä toistaiseksi, mutta kunhan talvi etenee, hinnatkin yleensä laskevat. Mutta kuulkaas, meillä sataa lunta, pimpeli-pom!

Lempiauto

2009-12-12T17:49:00.000+02:00

Jos nyt vaihtaisin auton ja saisin valita minkä ikinä, haluaisin ehdottomasti Fiat 500:n! Valkoisena tai vaaleansinisenä kiitos! Olen ehdottomasti pikkuauton ystävä ja mielestäni tuollainen sopisi minulle täydellisesti. Seuraava autoni tulee varmasti olemaan tuollainen Fiat tai sitten Mini Cooper. Hetkeen ei tosin autoa vaihdeta, mutta kunhan vaunuvaihe on ohi, niin autonvaihtokin lienee taas aiheellinen ja silloin voin siirtyä taas pikkuautoilemaan. Tuskin maltan odottaa! Minkälaisista autoista muut haaveilee?

Yltäkylläisyyttä

2009-12-11T15:26:00.003+02:00

Oletteko ostaneet jo joululahjat?

Viime jouluna olin ajoissa liikkeellä ja lähes kaikki lahjat oli reilusti ennen joulua hommattuna. Vannoin tekeväni saman tänä vuonna, vaan miten kävi? Toisin tietysti!
Eilis illan myöhäisinä tunteina tein iskun ostoksille ja jotain onneksi jäi mukaan, mutta jonkun verran olisi vielä ostamatta. Meillä vedetään tämä joulu "matalalla profiililla", koska elämme jotakuinkin yltäkylläisyydessä. Lapsilla on niin hirveät määrät leluja ja romua, että hieman vähempikin voisi riittää. Lähes joka viikko tulee jotain uutta. Aika järkyttävää.. Välillä tuntuu, ettei mikään enää tunnu miltään, kun jatkuvasti saa kaikkea. En vaan tiedä miten tuon saisi katkeamaan? Isänsä matkustaa ja tuo tuliaisia. Isovanhemmat ostavat usein kaikkea kivaa. Etenkin isäni on kunnostautunut tuossa lajissa, kun ei henno kieltäytyä, "kun Felix niin kovasti toivoi...". Minä olen Suomessa asuessa vetänyt jarrun päälle. Dubaissa sen sijaan lähes joka kerta tuli ostettua kaupoilla ollessa jotain, joten vauvaa on odottamassa hirveät määrät pienen pojan leluja.
Olen kyllä sitä mieltä, että lapsilla täytyy olla leluja, koska ne ovat lapsen työkaluja. En ole koskaan oikein ymmärtänyt aikuisia, joilla on viimeisen päälle aikuistenlelut; kamerat, kännykät sun muut pelit ja vehkeet, mutta lapsille ei sitten millään voisi ostaa mitään. Ja kyllä meilläkin kaikella tuolla lelumäärällä leikitään, mutta on niitä kyllä aivan liikaa!

Meidän joululahja, Work Lamp, kotiutui myös. Jos sen saisi joulunpyhien aikana paikalleen. Joulun aikana meidän on tarkoitus myös käydä vaatekaappiprojektin kimppuun. Purkaa vanhat, ostaa uudet ja kasata ne. Siihen pyysimmekin hieman avustusta joulupukilta. Samaa Ikean kaapistoa, jota meillä on eteisessäkin, on tulossa reilut kolme metriä. Nyt vain täytyisi miettiä niitä sisustuksia kaappeihin. Sitten hakea alkosta muutama punaviinipullo, viedä lapset hoitoon ja ryhtyä kasauspuuhiin, heh. Kaikki tietää, ettei tuollaista määrää Ikeaa kasata ihan täysissä järjissä :)

Ne, joilla on vielä lahjat hakusessa tai haluavat itse jotain ihanaa itselleen katsokaapas tätä: http://www.korunystava.fi/ Eli korujen maahantuojien järjestämä ystävämyynti, Vantaan Flamingossa, nyt sunnuntaina, 13.12. Tilaisuus on ensimmäinen laatuaan ja tieto kulkee puskaradion kautta! GO GO Girls!!

Antakaa valoa

2009-12-10T12:31:00.000+02:00

Viturallaa tätä pimeyttä. Mitä pimeämmäksi menee, sitä hullumpia ajatuksia mun päässä sikisee. Eli jo ihan tämän talon puolesta toivon päivien kääntyvän valoisammiksi. Sain nimittäin tässä aamupäivällä, auringon noustessa, mielestäni taas aivan parhaan idean. Kattolyhdyt! Vai miksikä niitä sanotaan? Sellaisia katollisia ikkunoita kattoon. Oli ihan pakko pukea sen takia päälle ja lähteä kiertämään mökkiä ja katsomaan onko sellaisille mitään jakoa. Ehkä olisi, mutta ehkä ei. Ne veisivät ratkaisevasti ehjää seinätilaa, joka sekin on aika kivaa. Niin, että ehkä jätän asian sikseen ja odotan vain suosiolla valoisampia päiviä.

Zoomailin ikkunastakin ulos moottorisaha ajatuksissa kiiluen. Pari puuta joutaisi kyllä lähteä ihan milloin vain. Mietin olisiko täysin valkoiset seinät hyvät ja valoisat ja miten seinät saisi valkoisiksi parhaiten?

Ehkä kumoan kaikki ideat ja jään odottelemaan niitä valoisampia aikoja.

Pimeimpinä aikoina ihan lempparinettisivuni on tämä . Sinne kun alas syöttää oman paikkakuntansa ja sen jälkeen laittaa vaikka hakuun 3 kk, niin näkee miten päivä alkaa pitenemään kevättä kohden. Tasan kuukauden kuluttua meillä Espoossa päivä on jo 20 minuuttia pidempi iltapäivällä.

Päivän paras valonpilkahdus oli kuitenkin juuri tullut tekstari Hannalta. Eetu-vauva pääsee tänään sairaalasta kotiin.

En ole edes kertonut Pentti Hietasen joulukonsertista. Se oli tosi ihana. Että osaakin olla karismaattinen mies. Komean näköinen ja kokoinen. Pitkä musta samettitakki sopi päälle täydellisesti, kuten myös valonheittimissä kimallellut timanttikorvis. Sanotaanko, ettei nuo asusteet ihan jokaista miestä pukisi. Itse ainakin juoksisin treffeiltä ihan suoraan ulko-ovesta ulos, en edes vaivautuisi livahtamaan takaovesta, jos joku saapuisi pitkässä mustassa samettitakissa :). Tunnustan myös, ettei korvikset ole ihan mun makuun tai mitkään muutkaan lävistykset. Penalle ne vain sopi!

Ja riemuitse tyyyytär siii-i-i-i-iii-onin kuulosti mahtavalta, kuten kaikki muutkin.

Lapsen usko

2009-12-09T14:28:00.000+02:00

Tänään ei synny mitään hyvää läppää tänne, olen jokseenkin toimintakyvytön. Haahuilen vain ympäriinsä ihmetellen. Hannan vauvan sairastelu on vetänyt minutkin vakavaksi. Mietin, että jos minusta tuntuu näin pahalta on Hannalla varmasti aivan kamala olo. Niin kauhea, ettei voi käsittää. Tuntuukin suorastaan rikolliselta, että itsellä köllöttelee tyytyväinen, iloinen ja terve vauva matolla vieressä.

Itselläni, ja meillä kaikilla varmasti on jonkinlainen lapsen usko kaikkeen ikävään. Siis siten, että "ne on ne muut joille tapahtuu ikäviä asioita". "Enhän minä tai lapseni koskaan sairastu, ei me koskaan jouduta pahaan autokolariin, ei meidän talo koskaan pala, ei lentokone, jossa istun putoa jne.."
Ja hyvä, että tuollainen lapsen usko on olemassa, koska muuten sitä kai tulisi aivan hulluksi!

Puuta sun muuta

2009-12-07T20:20:00.000+02:00

Tästä piti tulla melkoinen sisustuslehtiangsti-juttu, mutta päätin ettei tule kuitenkaan! Tönötin nimittäin Valtsun lehtihyllyllä pitkän hetken ja pohdin ostanko jotain mukaan vai en. Selasin kotimaiset ja ruotsalaiset ja totesin kaikkien olevan sitä yhtä ja samaa. Aivan samaa. Aina ja edelleen valkoista, valkoista, punaista ruutua, muutama hyasintti siellä täällä ja helkutisti tavaraa. Kesät, talvet, joulut ja juhannukset. Siis sellaistahan meilläkin on, ei siinä mitään, mutta olisi kiva nähdä jotain muuta joskus. Kun ostaa yhden lehden, on nähnyt ne kaikki ja silti on niin hullu, että ostaa ne kaikki! :-)
Varsin virkistävä poikkeus oli Kotivinkissä, jossa juhla tuli kotiin metallein! Tanskalaiskoti, yllättäen.. Selkeä, siisti ja seesteinen. Kunhan tämä joulu on vietetty, jatkan yksinkertaistamisprojektia täällä kotona taas. Ei siis mitään asketismia, vaan mielummin isoja tavaroita, kuin miljoona pientä. Miljoonasta pienestä pitää lelut huolen.

Meneillään varsinainen pitäis-, ois kiva-, huvittais-kausi. Pitäisi, olisi kiva ja huvittaisi maalailla. Loput pätkityt hirret kaipaisivat maalia pintaan. Kuin myös lattia ja katto. Jonkin verran ollaan saatu listoitusta tehtyä ja vihaan meidän kattolistoja. Ne on niinku hiiveet. Näyttävät suoraan sanottuna legoilta! Ovat kirkkaan valkoiset, kun katto on kuultovalkoinen (yäk) ja tapettikaan ei ole pohjalta kirkaan valkoinen. Katto on tarkoitus vetäistä jossain vaiheessa peittovalkoiseksi, joten uskon tilanteen parantuvan.

Paneeleista puheenollen. Kertoisko joku miesten puolesta, miksi suuri osa miehistä rakastaa puun väriä? Mitään, mikä on puunväristä, olkoonkin vaikka lakasta kellastunut, ei saa maalata. Remppakaupoissa on lista-, paneeli- ja maalihyllyillä tullut kuultua useampikin kinastelu, jossa kyseessä on ollut puisten puolipaneelien maalaus, katon maalaus jne.. Vaimo on ollut maalauskannalla, mutta mies on itsepintaisesti roikkunut puupinnoissa. "Hiotaan ja lakataan vaan uudestaan"

Minäkin sain osani kyseenalaistamisesta, en kylläkään omalta mieheltäni, joka ei myöskään puupinnoista lämpene, vaan ihan myyjältä. Pariltakin sellaiselta. Paneelien myyjä hieman ihmetteli ja maalien sekoittaja suorastaan saarnasi, kun kyselin maalia hirsien maalaamiseen. Ei hirsiä saa maalata! Ai ei vai...

Ja kun samaiselta myyjältä tiedustelin jotain kiiltävää kattomaalia, hän katsoi asiakseen valaista minua, että katot on tapana maalata himmeällä. Kun ilmoitin, että minä ottaisin kuitenkin kiiltävää, hän käski minua vielä harkitsemaan. Ja sen tein. Tosin harkitsen vain, että mistä toisesta kaupasta maalini haen!

Tässä illalla kun availin sanaista arkkuani nousujohteisesti, totesi lapsi: "äiti, ei saa huutaa, naapurit kuulee"

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

2009-12-06T12:19:00.000+02:00

Vaikka tykkään mustikoista ja etenkin muun maan pensasmustikoista, niin kyllä se vaan totta on! Suomessa on hyvä, kiva ja helppo asua. Ihan kovin helpolla en täältä mihinkään enää lähtisi. Tai en ainakaan ihan mihin vain.

Tässä elämän vaiheessa (ja iässä) on suurin seikkailun halu jo kadonnut ja ehkä siksikin omat nurkat ja oman maan tavat tuntuvat äärettömän mukavilta. Jokaiselle tekisi hyvää ottaa joskus hieman etäisyyttä kotimaasta, koska silloin luonnollisesti sen arvostus kasvaa ja kaikki ah, niin ärsyttävät jutut tuntuvatkin aivan yksinkertaisilta. Kaikille lähteminen ei toki ole mahdollista, senkin tiedän. Monella olisi halua lähteä, mutta ei ole tilaisuutta.

Kaksi kertaa itse lähteneenä tiedän lähdön ilon, mutta ehkä kuitenkin vielä paremmalta tuntuu "kotiin" paluu. Näin tylsänä ihmisenä on helpottavaa, kun arki ei ole täynnä yllätyksiä, uusia asioita ja toisen maan tapoja. Eikä jatkuvasti tarvitsee ottaa selvää kaikista perusasioista. On ihanaa, kun tietää jo etukäteen mitä tapahtuu. On helppoa, kun voit asioida pelkästään henkilötunnuksen perusteella, eikä kaikkialle tarvita aina 2 passikuvaa, 2 kopiota passista ja 2 kopiota passin viisumisivusta, ei "no objection-lettereitä", tuhotonta jonotusta, leimojen lyöntiä jne.. 10 vuotta sitten olin tietysti täysin toista mieltä.

Joskus tosin unohdan olevani Suomessa taas. Etenkin raskausaikana saatoin huomata miettiväni, että mitenköhän selitän sen ja sen asian lääkärilleni, kunnes muistin, että neuvolaanhan minä menen ja ihan suomeksi asioin :) Täällä myös asiat sanotaan, kuten ne on. Mitään ei jää arvailujen varaan kulttuurien erilaisuuksien vuoksi. Täällä kyllä tarkoittaa kyllä ja ei tarkoittaa ei. Kaikkeen ei sanota "yes, madame", vaikka homma ei olisikaan niin.

Sitten on se kääntöpuoli. Meillä kaikilla on pääsääntöisesti asiat aika hyvin tässä maassa. Ja silti täällä valitetaan uskomattomista asioista. Etenkin vuosi sitten, juuri muuttomme jälkeen, tämä holhous tuntui järkyttävältä. Ja jos totta puhutaan, tuntuu se edelleen aika järkyttävältä. Kellään ei saisi olla yhtään enempää kuin toisella, vaikka se olisi omalla rahalla ja työllä ansaittua. Menet sinne mihin määrätään ja jos ei kelpaa, olet ilman. Pitää olla kiitollinen ja vaatimaton. Jos olet jotain muuta, kaikki tietää mitä tapahtuu. Jos nuo pienet puutteet unohtaa, on täällä pirskatin kiva olla!

Senkin tiedän, että tänään, tai lähipäivinä monet ulkosuomalaiset pukeutuvat parhaimpiinsa ja lähtevät Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin. Me täällä pohjolassa taas viritämme illalla kaksi kynttilää ikkunalaudalle ja katsomme linnan juhlia telkkarista. Kaikki jälleen omalla tavallaan!

Toivotan oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille, joka kolkkaan. Palmun alle, kuusen alle, hankien keskelle, aavikon keskelle, maalle ja kaupunkiin. Suomalaisille, ulkosuomalaisille, expateille ja suomalaisiksi haluaville.

Jestas, miten mahtipontista!

Vain elämää, ei sen enempää

2009-12-04T09:33:00.000+02:00

Kun laittaa uudet tapetit, maalaa seinät tms. on ainakin minulla hetken tunne, ettei raski naulata yhtään naulaa tai porata ainoatakaan reikää siihen. Jossain vaiheessa seinät alkavat näyttämään auttamattomasti tyhjiltä ja tila kolkolta. Näin kävi myös täällä. Ruokatilaan nakuttelin joku viikko sitten peilin seinään ja olohuoneemme seinälle sain tädiltäni lainaan hänen oman työnsä, jonka kehysten väri sattuu olemaan aika passeli tapettiin! Lapsi tietysti ihmetteli, miksei taulun tädillä ole paitaa päällä ja sen "tihhit" näkyy.

Kunhan tulee valoa, kuvailen muitakin juttuja, mitä meillä on seinällä.

Elämä on muuttunut varsin seesteiseksi. Suurin syy taitaa olla siinä, etten käy juurikaan missään. Hermo ei kerta kaikkiaan riitä kahden lapsen pukemiseen ja autoon pakkaamiseen. Olen kyllä muutamana aamuna sitä yrittänyt, mutta yritykseksi on jäänyt. Yleensä viimeistään siinä vaiheessa luovutan, kun F:llä on vaatteet päällä ja vedän kenkiä hänen jalkaansa. Käpälät on silloin sopivalla korkeudella minun hiusten kimppuun käymiseksi. "Kato äiti, sun tukka on ihan pystyssä ja sekaisin!". Siinä vaiheessa yleensä totean, että me ei sitten lähdetty tänäänkään muualle kuin kävelylle tai puistoon. Kävely tai puisto toimivat kuin taikasanoina. Yleensä silloin kenellekkään ei tule pissahätä tai kakkahätä kaikkien vaatteiden ollessa päällä.
Jos sanon Ikea, Iso-omena, Lippulaiva tms. niin johan alkaa aineenvaihdunta toimimaan!

Päästiin kerran muuten niin pitkälle, että olin jo pukenut F:n ja lähettänyt hänet sekunniksi ulos pukeakseni vain itseni. Puhelin soi ja kun hetken kuluttua menin ulos, istui ipana keskellä pihaa, aivan kurassa luonnollisesti ja edessään iso kuoppa. "Minä kaivoin meille uima-altaan". Sitä oltiin myös juuri täyttämässä kahden ämpärin voimin. Kaikki vaatteet litimärkinä. Ei lähdetty silloinkaan mihinkään.
Eteisen varustuksiin täytyisikin kuulua karsina puetuille lapsille, johon heidät voisi laittaa odottamaan, että muutkin pukeutuvat!

Tänään on SE ilta, jolloin menen Pentti Hietasen joulukonserttiin!
Sitä ennen kiitos seurasta mikämikämaan entisille asukkaille, joiden kanssa treffailtiin eilen, jos satutte lukemaan!

Jule pynttiä

2009-12-02T15:45:00.000+02:00

Tunnustan olevani vähän tylsä ja perinteinen joulusisustaja. Tykkään kaikista perinteisistä jutuista ja materiaaleista. Kullasta, hopeasta, punaisesta, valkoisesta. Puusta tehdyistä kynttilänpidikkeistä, enkeleistä ja tontuista. Taidan olla ainoa tässä maailmassa, joka ei kauheasti syty Mailegin tonttusista. Niillä on aina kivat vaatteet ja ideanakin ne ovat hauskat, mutta.. mielestäni niillä on jotenkin tyhmä naama :) Venähtänyt ilme, heh :) Niinpä vasta täksi jouluksi hankin ensimmäisen ja viimeisen sellaisen tontun, kalenterinissen siis. Siinä tarkoitus ja vaatetus ajaa hömppänän ilmeen ohi.

Uusin hankinta on kuitenkin kärpässienikynttilänjalat, jotka tuli Elsasilta Ruotsilta. Teimme kimppatilauksen Hanniksen ja Loving White blogista tutun Hannin kanssa. Tatit on jotenkin ihanan lapsekkaat ja niistä tulee varmasti ikiaikaiset suosikit. Taidan pitää ne esillä ympäri vuoden!

Meidän sisustus näyttää kulminoituvan tuohon valkoiseen kaappiin. Tai oikeastaan sen päälle. Syy on siinä, että se on ainoa vähän korkeampi systeemi ja kaikki matalammat tasot ovat milloin junaradan ja milloin autoradan tai vastaavan alla.

Joulupukin asioilla

2009-12-01T23:10:00.000+02:00

Koska olen juuri saanut taloa tyhjäksi kaikesta ylimääräisestä en toivo joulupukilta sitä juurikaan lisää. Kovin tylsästi päätimme mieheni kanssa ostaa yhteisen joululahjan. Lahjan, jota me todella tarvitsemme. Tai meidän koti tarvitsee.

Portaikkomme on valaistuksen kannalta hieman haastava. Itse portaikko on melko korkea ja seinässä on pistorasia! Siis pistorasia! Eli töpselillinen, roikkuva valaisin on ainoa vaihtoehto, ellei kutsuta sähkäriä. Ja nyt ei kutsuta, koska se koko yläkerta menee jossain kurvassa uusiksi.

No mutta, tämähän tulikin oikeastaan kuin tilauksesta. Täydellinen syy ostaa himoitsemani Design House Stockholmin Work Lamp! Olen sitä pitkään katsonut ja miettinyt sopivaa paikkaa. Olin päättänyt laittaa sen kellariin, mutta tuossa paikassa se tulee kunnolla esiin. Ai, että olen taas tyytyväinen itseeni. Ja mieheeni, joka piipahtaa ensi viikolla Tukholmassa, joten se tulee vielä ostettua aidosta Design housesta.

p.s. Muistakaa joulupuu-keräys, täälläpäin se on ainakin nyt keräysvaiheessa. Itse kiikutan torstaina Selloon paketteja, joissa on mm. muovailuvahaa, ambulanssi, Littlest pet shop-juttu, legoja, pienen lentokoneen sekä vauvapalapelin. Paras joulumieli toistaiseksi!

Musiikkiongelmia

2009-11-30T23:27:00.001+02:00

Latasin tänään Tivolini, radion siis, ottaakseni taas askelen kohti joulua, jouluradion merkeissä.
Kun laite oli latautunut, laitoin sen päälle. Pelkkää kohinaa! Vääntelin kohti Espoon koordinaatteja ja sain vain kohinaa tai kahta kanavaa päällekkäin. Vääntelen ja vääntelen, välillä tulee ruotsia, taas ruotsia ja vielä ruotsia. Mitä helv.. meillä kuuluu vain ruotsinkieliset radiokanavat. Kuljen ikkunan luota toisen luokse ja sama homma. Ulkona sentään kuuluu suomenkieliset kaupalliset kanavat. Ei siis riitä, että meillä ei kuulu kännykkä sisällä, koska nyt radio näyttää tekevän samaa..Ihan kiva. Kenellekköhän valittaisin?

Kännykän kuuluvuudesta valitin Saunalahdelle ja parin päivän kuluttua tuli vastaus, joka oli kokolailla seuraava: "tiedämme ongelmasta, olemme kuulleet siitä jo aiemmin". Ei mitään, että korjaavat tai yrittävät tehdä asialle jotain. No, halvalla kun saa, niin halpaa saa..

En lannistunut vaan päätin kuunnella netin kautta joululauluni. Ompelin ja silittelin siinä samalla ja silti en päässyt siihen "tilaan". Se pöytäliinakangas muuten riitti pöydälle tai se on oikeastaan liian pitkä. Mitäköhän olen ajatellut 8 vuotta sitten kangasta ostaessani? Suurperhettä?
Kesken silittelyn sain täydellisen ajatuksen. Takuuvarman keinon päästä joulutunnelmaan. Ajaa ihan teidän jokaisen ohi fiiliksissä. Suoraan maaliin! Vesku Loirin joululaulut! Varpunen jouluaamuna! Jos ei sillä lähde, ei lähde millään! Ja mitä kävi? Ei tullut joulufiilistä, vaan tulin lähinnä surulliseksi. Miksi ihmeessä joululaulujen täytyy olla niin surullisia tai sieltä toisesta ääripäästä, eli kauheita renkutuksia?

Kaivoin huilun esille ja soitin vauvalle varpusen pari kertaa. Muutaman kerran, kun sitä tapailin, lähti biisi kulkemaan. Yritin jotain muutakin, mutta yritykseksi jäi. Inhoan kaikkea harjoittelua. Inhoan kaikkea sellaista, mitä pitää harjoitella. Olisi paljon hauskempi olla huiluvirtuoosi kertaheitolla. Lopulta päätin keskittyä vain sohvatyynyjen asetteluun, koska sen osaan.

Ja parin sohvatyynyn jälkeen hipsin takaisin huiluni luo ja jatkoin takkuamista..

Ja jos vielä ihan rehellisiä ollaan, tykkään tästä Veskun nykyisestä, hmm... "elämää nähneestä" äänestä enemmän, kuin tuosta kymmenen vuoden takaisesta puhtoisesta soinnusta.

p.s. arvonnan voittajat on tuossa alhaalla, kaikki eivät ole vielä ilmoittautuneet!

Minulla on täällä voittajat!

2009-11-30T17:22:00.000+02:00

Olihan homma kaivaa voittajat tuosta osallistujamäärästä, mutta kaivettu on!

Eli korttipaketit lähtevät:

Jonna Espoosta

Anna-Liisa, joka arvelee minun näyttävän hänen kampaajaltaan, hih :)

Lisäksi pienet yllärit saavat:

Reetta, joka kertoi olevansa keski-ikäinen, ikävä nainen (jota en usko, heh)

MirkaKoo Kymenlaaksosta

ONNEA VOITTAJILLE JA KIITOS KAIKILLE VASTANNEILLE!!

Laittakaa osoitetiedot sähköpostilla ruusutapettia (ät) suomi24.fi

Tutustumisehdotus oli aivan huippujuttu. Aivan mahtavaa oli lukea viestejänne. Tosi moni näyttää olevan lukija jo vuosien takaa, kun taas paljon on uusiakin tullut, joille ei Erkki-poika vielä ollut tuttu. Vähän kyllä pisti silmään, ettei kukaan mikämikämaasta ilmoittautunut, paitsi kaima, mutta ehkä hän klikkailee reilut 1000 kertaa kuussa tänne.

Erkki on kyllä kadonnut lopullisesti meidän elämästä ja hyvä niin. Sattuneista syistä en jäänyt pahemmin kaipaamaan ;)

Eija Kauniaisista, olisi tosi kiva päästä tutustumaan teidän projektiinne!!

Ei oikeastaan yhtään mitään

2009-11-30T11:32:00.000+02:00

Arvonta loppuu nyt ja seuraavaksi ryhdyn miettimään, miten voittajat saadaan taiottua esille, eli voittajat julkaistaneen tänä iltana! Onpas jännää, hehehee

Kuvapuolella on pakko harrastaa kierrätystä ja laittaa viime jouluna otettuja kuvia, koska täällä on aivan liian pimeää yhdenkään kuvan ottamiseen. Jokohan sitä lunta kohta tulisi, että saataisi edes hieman valoa tähän maailmaan?

Tämän päivän aion käyttää tekstiilien vaihtoon. Aiemmasta jutusta unohdin, että jouluiset tekstiilit saavat luvan myös kuulua jouluumme. Niinpä lähden kaivelemaan kuvassakin näkyviä punaisia tähtityynyjä ja muita punavalkoruudullisiapäällisiä jostain kaappien syövereistä. Uusia en aio ostaa! Olenpa kerrassaan loistava päätöksissäni! Ruokin lamaa samalla suorastaan puurokauhalla ja lähes tahallani jarrutan joulumarkkinoiden kasvua.
Kaapissa on myös lojunut n. 8 vuotta Finlaysonin juhlava kangaspala, josta on ollut tarkoitus ommella pöytäliina. Olen vain sattunut viimeiset 8 vuotta olemaan niin jumalattoman kiireinen, että se on jäänyt. Kangas on muuttanut kerrostalosta vanhaan taloomme. Sieltä Dubaihin ja takaisin Suomeen, tähän taloon. Pöytäkin on vaihtunut vuosien saatossa ja pahoin pelkään kankaan olevan liian lyhyt nykyiseen pöytään. Mutta se on nähnyt jo niin paljon kaappeja, että ansaitsee ehdottomasti pääsynsä tänä jouluna pöydälle, vai mitä?

Muistakaapa kaikki ulkomaaelävät (myös kotimaan), että jouluradio on taas käynnissä. http://www.jouluradio.fi/ Netin kautta saa suomifiilistä palmun alle ja kuusen alle.

Nyt sytyttelen kynttilät ja kaivelen kaappeja. Palataan asiaan. Tulipa sairaan tylsä juttu, sorry!

Joulustrategioita

2009-11-28T22:02:00.000+02:00

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kohta on taas kesä, lämpimin terveisin Unto ja Maija

Tuollainen joulukortti löytyi mummini joulukoristeista. Unto ja Maija olivat ihanat mökkinaapurimme, joiden kanssa minäkin olen lapsuuteni kesät viettänyt. Nyt he kaikki ovat jo kuolleet; Mummi, Unto ja Maija. Onneksi minulla sentään on mummini liikuttavat joulukoristeet pienessä laatikossa.

Naapurin rouvan kanssa tuli paranneltua maailmaa puoli neljään tänä aamuna, hehehee, ja se on hieman verottanut tätä päivää. Mutta oikeastaan mukava niin, koska kerrankin olen nukkunut vauvan kanssa päikkäreitä ja vain hiippaillut verkkaisesti kotona, eli chillaillut. Iltapäivällä kaivelin joulukoristeet esille ja kiikutin vauvaa sitterissä paikasta toiseen.
Mitään suurta joulufiilistä ei edelleenkään tullut. Jostain koristeista tuli ihania muistoja. Kaikkia niitä muistoja vaivaa vain haikeus! Miksi ihanat muistot ovat niin usein haikeita?
Mutta joulustrategiani muodostui juuri silloin...

Muista teistä en tiedä, mutta meillä ainakin on lähes vaatehuoneellinen täynnä joulukoristeita. Niitä, kuten kaikkea muutakin, on aivan liikaa. Joten nyt pidän vain kaikki ne koristeet, joista tulee jokin muisto ja tuntemus. Kaikki muu tauhka saa mennä! Noiden jäljelle jäävien koristeiden lisäksi meidän joulun avaimet ovat: hyasintit, amaryllikset, ruusut, kynttilät, joulumusiikki, punaviini ja ihmiset. Ei ihminen lopulta kuitenkaan paljoa tarvitse! Valitsemani koristeet laitan uskollisesti joka joulu esiin ja toivon, että pojille tulee sitten sama haikean nostalginen fiilis, kun he niitä toivottavasti joskus kaivavat esiin minun jo puskiessa nokkosta ;)

Niinpä Dubaista ostetut koristeet saavat pääosin jäädä. Siellä vietetyt vuodet olivat kuitenkin iso ja merkittävä osa meidän perheen elämää. Laatikosta niitä nostellessa muistin mistä ne on ostettu ja kenen kanssa. Myös monta ihanaa joulumuistoa on reissulta jäänyt.

Kamalan ruma Ikean tuikkukoriste saa jäädä, koska se on ensimmäinen itse ostamani joulukoriste ensimmäiseen omaan kotiin.

Villeroy& Bochin Pretzel house-tuikkulyhdystä tulee sen sijaan aina eräs ystävä mieleen (terkut, jos luet) ja hänen kanssaan juodut Toffee Nut Latet sekä kaikki muut latet ja muffinssit. Jää ehdottomasti ja rukoilen, ettei se koskaan hajoa!

Viime jouluna Augustin huvilasta ostetut koristeet saavat jäädä, koska niistä tulee myös monia hauskoja muistoja mieleen. Ääneen oikein naurahdin ajatusta, kun me Hannan kanssa siellä häärättiin ja käytiin ulkona välillä lämmittelemässä, koska ulkona oli lämpimämpi kuin siellä jääkylmässä tallinpäädyssä, hih

Sitten on muutamia ihan vain esteettisesti kauniita koristeita, jotka saavat jäädä, kuten Pentikin himmeli. Ja muut lähtee!

Nyt asettaudun toiselle sohvalla ja kaivan jonkun leffan esiin. Kuvan pieni herra nukkuu toisella sohvalla hyvin tyytyväisenä.
Arvonta saa jatkua vielä sunnuntaihin, koska arvontatapaa joutuu hieman pohtimaan, kun vastausmäärä on aivan mieletön! Kiitos siitä!!

Muistatteko muuten, kun sanoin katsovani BB:tä sen vuoksi, että erään ystävämme sisarus on siellä. No niin, hän on sitten Esa A, joka on selvinnyt finaaliin saakka. Eli eikös kaikki ruusutapetin lukijat äänestä Esaa voittajaksi?!

Nanna pääsee joulun jäljille

2009-11-26T22:12:00.000+02:00

Kiitos ajatuksistanne edelliseen viestiin! Tosi monella oli samanlaisia ajatuksia, kuin itselläni. Hassua, vaikka kaikki joulut maailmalla odotin sitä-suomi-joulua-sitten-omassa-talossa ja nyt kun se olisi käsillä, se ei vain tahdo löytyä.
Yksi parhaimmista joulufiiliksistä ikinä onkin tullut juuri maailmalla: Ihanan lämmin etelän yö. Iltakävelyllä kaima-ystäväni kanssa säkkipimeällä rannalla ja päätimme kotiinpäin mennessä oikaista erään hotellin pihan läpi, jonka puutarhassa kymmenien palmujen rungot oli valaistu. Tunnetta on vaikea sanoin kuvailla, kun pimeydestä tuli siihen tunnelmalliseen valomereen. Että ei se kyllä aina sitä luntakaan tarvitse, mutta juuri nyt sitä tarvittaisiin kuitenkin. Olen tullut siihen tulokseen, että harmaus ja jatkuva vesisade ovat joulun killerit number one!

Minä jotenkin tykkään lasten leluhurmiosta ja lelukatalogien selaamisesta. Meilläkin on jo monet kuvastot ihailtu ja ihmetelty. "Äiti mä haluun ton, ton, ton, ton ja ton". Lapsi oli myös sitä mieltä, että "ei tuuhaan odoteta joulupukkia, vaan käydään lelukaupahha ihte ohtamahha ne. Hieltä joulupukkikin ne kuitenkin hakee". Yritin tarjota jotain hikistä selitystä joulupukin ja tonttujen Korvatunturin pajasta. Ihan heti tuo ei tuntunut ajatusta ostavan, mutta luulen sen olevan vielä hieman korkealentoista ymmärtää...

Pikkukuusen verran olen availlut joulusesonkia. Ostin siihen vielä eilisellä ostoskeskusterapiareissulla pienet pallot Hemtexistä. Olivat niin söpöt, ettei voinut vastustaa! Tänään ripustelin ne ja nappasin kuvat. Tänä iltana hain Plantagenista muutamat hyasintit ja miniamaryllikset. Viikonloppuna aion tehdä pienen asetelman kukista johonkin kulhoon ja vähän lähempänä joulua käyn kysäisemässä kukkakauppiaaltani, josko hän saisi misteliä jostain.

Viikonloppuna ajattelin muutenkin ensimmäisen adventin kunniaksi kaivella joulukoristeita esille. Jään vauvan kanssa kaksin kotiin, joten saan laatikoita rauhassa penkoa. Ja nyt, vaikka jäänkin yksin, ei tarvitse teroitella leipäveitsiä tyynyn alle. Meille nimittäin asennetaan huomenna hälytysjärjestelmät ja savutunnistimetkin. Sain vielä pummittua niihin muuttoedun, jota meille luvattiin edellisen kotimme myynnin yhteydessä. Silloin meillä oli hälyt ja nyt se tuli ajankohtaiseksi tähänkin taloon. Aah, mikä tunne, kun menen illalla nukkumaan ja voin sängystä täpätä järjestelmän päälle. Se on vähän kuin iltapusu!

Nanna etsii joulua

2009-11-24T22:08:00.000+02:00

Aamulla, kun käynnistin koneen, huomasin, että jouluun on tasan kuukausi. Se kummitteli koko päivän mielessä aika pahasti. Tunnustelin itseäni, että onko minulla yhtään joulufiilistä. Ei tuntunut. Olin vauvan kanssa kahdestaan kotona, joten sytyttelin joka ikisen kynttilän. Ei mitään.
Katsoin ulos ikkunasta useita kertoja. Aina vaan vettä. Ei tunnu joululta.
Laitoin mukillisen glögiä. Se ehti jäähtyä kupissa, koska vauva tarvitsi takapuolen siivouksen. En viitsinyt lämmittää sitä enää.
Olin jo virittelemässä Frank Sinatran joululauluja. Peruin kuitenkin suunnitelman, koska ne vaan eivät olisi kuulostaneet hyvältä.

Sisustin. Pyöritin muutamaa mööpeliä ja valaisinta paikasta toiseen. Laitoin pienen kuusentaimen lasipurkissa kaapin päälle. Sytytin lyhtyyn kynttilöitä. Raivasin. Siistin ja lähes raivosin, koska en saanut joulufiilistä tulemaan mistään. En perskeles mistään.
Ensi sunnuntai on ensimmäinen adventti ja jouluradio alkaa. Edes ajatus noista kummastakaan ei saa kulkusia kilisemään päässä.

Kertokaa mistä löydän joulun!?

..niinku asappina..

..vai pitääkö odottaa Penaan asti..?

Ja nyt ei kiitti mitään selitystä mistään sisäisestä rauhasta tai seesteisestä olosta, koska sellaista ei tarvita. Nyt tarvitaan armotonta koristelu- ja ripustelu vimmaa. Tuhotonta glögin tissuttelua, joululauluista iloitsemista, puhtia lahjojenhankitaan, korttien kirjoitteluun (joo, olen todellakin ulkoistanut itse korttien tuotannon tänä vuonna, eikä pienintäkään himoa väkertää mitään, ainoastaan vetää nimi alle). Etsin siis sellaista jouluhysteriaa, ettei tule laahustettua vain ihan seepiana koko joulukuuta. Että voi sitten oikeasti rauhoittua jostain joulunpyhinä. En oo voinut tulla vanhaksi! Onhan muillakin samoja oireita?

p.s. jossain tuolla alempana on edelleen tutustutaan-arvonta. Hetki sitten siellä oli 199 viestiä.. oliskohan jo 200 tullut täyteen. Teitä on ihan hulluna!

Ruusutapettia

Salasana!

Navettahommissa

Hömpskuuta

Me&I - Kiva, kiitti ja hei

Ei koskaan enää!

Toisen roska on toisen aarre

Salonkikelpoinen

Mitä et kaipaa nuoruudestasi?

Sisustusinhokkisi?

Pari tunnustusta

Illan värisuora

Kesäraitoja odotellessa

Uusi minä?

Käpäleet kesäkuntoon

Vähänpä tiesin

Tuunauskaappi

Maassa maan tavoin?

Avio-onnea, osa 2

Hui-Hai

Jonossa! -on hauska matkustaa

Vuosi sitten

...Nyt on laulut laulettu

Sarjassamme mielenkiintoinen viikonloppu

Viikonloppusuunnitelma

Tekisi mieli kaikkea

Vielä kivampaa !

Kivaa !

Ei voinut ohittaa

hamsteri vs. keräilijä

Just nyt

Arvonta suoritettu

Kuvaterapiaa

Flowers, beautiful?

Lisää jees-miehestä

Tein sen!

Jees-mies wanted!

Pari päivää töissä

Hömppää kansien välissä

Sitä sun tätä

Perhe-elämää parhaimmillaan

Keittiö, vielä kerran

Meet the Fockers - Tutustutaan taas!

Ilmaista kivaa

Muotoilutuotteeni

Toiveita otetaan vastaan

Ei voi mitään

Nanna, J, F ja M, teidät siirretään slummiin!

Should I stay?

Billy-Boy

Hömppää jälleen

Skål på den saken!

Mustaa, pinkkii, bling-blingii

Huopikkaat, huopikkaat

Päivä kaupungilla

Kirjahyllyn kohtalo

Hömppää

Keräyksistä

Kevättä

Ajatus tärkein?

Hurskastelua

Päivä Pointseilla

Tukkajutskuja

Kosmetiikkaa

Ken ei töitä tee,

Voi hävetys

Negatiivinen viikko

19. kesäkuuta

Do the pipo

Pulkkamäkifilosofiaa

Ihanat-kamalat raskaushormonit

Uudet tavat

Pari sanaa ystävyydestä

Uusi vuosi - uusi järjestys

Uuden vuoden plan

Tapaninpäivän kuvia

Täältä tullaan kevät

Onnellista ja Hyvää Joulua

Meiltä

**Ostan luistimet kokoa 27**

Ostan luistimet kokoa 27